4/28/2017

Helmi vauvan syntymä, eli synnytyskertomus


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Synnytys, Naistenklinikka, Vauva, Äitiys, Sydänkäyrä, Raskaus
Käyrillä

Sanotaan, että kaikki synnytykset ovat erilaisia. Itse huomasin tämän toteamuksen pitävän paikkansa. Minulla on kaksi lasta ja kaksi aivan erilaista synnytyskokemusta. Pakko tähän todeta, että onneksi ne olivat erilaisia, koska Aunon syntymä oli ehkä yksi elämäni pelottavimmista kokemuksista. Tämä toinen synnytykseni taas oli todella hieno kokemus ja heti synnytyksen jälkeen oli olo, että jos synnyttäminen olisi aina tällaista, niin mikäpäs siinä. 

Synnytyksestä on kulunut aikaa jo 8 kuukautta, mutta halusin vielä kirjoittaa ylös miten kaikki menikään. Halusin myös jakaa tämän teidän lukijoiden kanssa, koska siellä ruudun toisella puolella on varmasti monia lukijoita, jotka haluaisivat lukea hyvästä synnytyskokemuksesta. Usein kuulee puhuttavan siitä, kuinka kamalaa synnyttäminen on ja toisinaan se myös sitä onkin (tästä minulla on omaakin kokemusta), mutta ei aina. Tämä tarina on kertomus hyvästä syntymästä ja voimaannuttavasta synnytyskokemuksesta. Postaus on aika pitkä, koska en halunnut pätkiä sitä osiin. Popcorn kulhot vain esille siellä ruudun takana ja lukemaan miten meillä kaikki oikein menikään. Teksti sisältää myös kohtia, jotka eivät sovi heikkohermoisille. Tästä se lähtee.

Olin uumoillut jo useamman päivän ajan, että kohta se lähtö synnyttämään varmasti tulee. Sukkapuikko kipuja oli ollut useamman viikon ajan ja jotain limatulpan tapaistakin oli jo muutaman päivän irtoillut. Viikkoja oli kertynyt mukavasti ja elettiin raskausviikkoa 38+5, päivä oli maanantai. Osittain olin jo aika malttamaton, koska Auno oli syntynyt rv 37+6 ja molemmissa raskauksissa oli vuodelepoa useampi viikko takana, että eikö se nyt jo kohta tule, ettei vain yliajalle mene. 

Sunnuntaina rv 38+4 olimme vielä ystäväni, eli vauvan tulevan kummin luona heidän lapsensa yksivuotis syntymäpäivillä ja totesin, että en ihmettelisi, jos lähtö tulisi vaikka jo tulevana yönä. Oireita lähestyvästä synnytyksestä kuitenkin oli jo niin paljon, jotain veren tapaistakin välillä tuli pyyhkiessä. Jostain myös luin, että lähestyvä synnytys tekee peräaukosta ylöspäin kasvavan violetin viivan perävakoon ja pakkohan tämäkin ihme oli tarkistaa ja no sieltähän sellainen violetti viiva löytyi. Heh, kaikkea sitä tuleekin tiirailtua, jopa omaa takalistoa peilin kautta.

Maanantaina aamulla rv 38+5 sitten herttyäni totesin, että ei sitä lähtöä sitten tullutkaan yön  aikana ja olin hiukan pettynyt. Puolen päivän aikoihin saimme Aunon päiväunille ja päätimme kokeilla yhtä kolmen ässän menetelmää, koska tämä puoli parisuhteessa oli jäänyt raskauden myötä pois laskuista vuodelevon takia. Niin pitihän sitä nyt, ennen kuin lapsi syntyy, niin edes kerran pistellä menemään. Pian tämän jälkeen alkoi tuntua pieniä nippaisuja alavatsalla. Itsekseni siinä sängyssä maatessani naureskelin että heh heh, se nyt olisikin hauskaa ja ihan vitsi, jos se synnytys tästä käynnistyisi. Eihän siinä synnytyksen käynnistämisessä näin onnistu juuri kukaan. Ainakaan kavereiden kertomusten pohjalta kukaan ei ollut onnistunut, vaikka olivat kuulemma yrittäneet, mutta turhaan. 

Noh, kello kahden aikoihin tosesin jo M:lle, että mulla on jotain supistuksen tapaisia ja niitä tulee aika usein ja voimistuen. Kolmelta päätin soittaa Naistenklinikalle ja kysellä, että kannattaako tulla näytille. Olimme siis hetken kellottaneet supistuksia ja niitä tuli kymmenen minuutin välein ja kesto supistuksella oli suunnilleen sen minuutin. Naistenklinikalta sanottiin, että voit tulla, tai seurailla kotona ja ottaa panadolia. Päätimme kuitenkin lähteä näytille, koska edellisen synnytykseni ollessa niin nopea (ensisynnytys perätilassa, vesien menosta lapsen syntymään 4h 45min), niin minua oli kehottettu tässä raskaudessa lähtemään ajoissa sairaalaan, koska yleensä toinen synnytys on ensimmäistä nopeampi. Siinä sitten soitin ystävälleni (sama ystävä jonka lapsen syntymäpäivillä olimme sunnuntaina olleet, eli tulevan vauvan kummi) ja sovimme vievämme Aunon heille hoitoon Pasilaan. Puhelimessa kyllä vielä totesin, että varmasti tulee hukkareissu, että käydään vain näytillä. 

Ajelimme Pasilaan ja jätimme Aunon hoitoon. Aunoa viedessä nojailin seiniin jo ihan lahjakkaasti supistuksien tullessa, mutta vieläkin ajattelin, että kotiin lähdetään takaisin. Ystäväni sanoi jälkeenpäin, että minusta näki, että ilman vauvaa ei takaisin tulla. Ajelimme Naistenklinikalle ja matkan aikana totesin M:lle että supistukset ovat tihentyneet ja koventuneet siitä, kun lähdimme kotoa. Pelkäsin kuitenkin, että supistukset loppuvat ja palaamme vielä kotiin, koska niinhän joillekin välillä käy. Joillakin on pitkään ihan napakoita supistuksia, jotka kuitenkin lopahtavat.

Naistenklinikalle saapuessamme M jäi parkkeeraamaan autoa. Itse seiniin välillä nojaten pääsin hissille, jossa eräs mukava pariskunta, joka nojailuani katseli, toivotteli onnea tulevaan synnytykseen. Tapasin heidät vielä myöhemmin synnyttäneiden osaston ruokasalissa ja he olivat sanoneet toisilleen minun poistuttuani hissistä. että jos minut olisi kotiin laitettu, niin se olisi ollut ihme. Niin synnyttäjältä kuulemma näytin. Päästyäni osastolle neljän jälkeen minut otti vastaan mukava kätilö. Vauvan sydänääniä kuunneltiin sekä kohdunkaulan ja kohdunsuun tilanne tutkittiin. Kätilön tuomio oli, että olin  auki neljä senttiä ja minulla oli hyvät supistukset, joten synnytyssaliin vaan. 

Siirryimme synnytyssaliin, vauvan sydänääniä kuunneltiin ja sain käteeni ilokaasumaskin. En kuitenkaan antanut laittaa sitä kovin vahvalle seokselle, koska pelkäsin tulevani siitä huonovointiseksi. Supistukset olivat kuitenkin edelleen ihan siedettäviä ja kestin ne ihan hyvin. Minulle laitettiin käteen myös tippa, joka tiputti minuun antibioottia, koska minulta löytyi joku bakteeri, joka voisi tarttua synnytyksessä lapseen ja aiheuttaaa vakavia juttuja vauvalle. Tämä sama bakteeri on kuulemma usealla synnyttäjällä Suomessa, joten ilmeisesti aika yleinen juttu. Aunoltahan minulla tätä ei ollut, joten vähän tästä yllätyin, että mistäs se nyt oli tullut. Kuulemma vaikka peräaukon puolelta emättimeen. 

Kätilö kysyi lapsen oletettua sukupuolta ja toi mukanaan huoneeseen vaalenpunaiset rannekkeet valmiiksi tyttövauvaa varten. M niitä katseli ja totesi, että katso nyt, vaaleanpunaiset rannekkeet tyttöä varten. Itse siihen totesin, että noh, katsotaan vaihtuuko ne vielä vaaleansinisiin. Olimme saaneet useammassa ultrassa tyttö lupauksen, mutta itse totesin, että uskon vasta, kun näen.


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Synnytys, Vauva, Äitiys, Ilo, Onnellisuus, Vanhemmuus

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Synnytys, Vauva, Äitiys, Ilo, Onnellisuus, Vanhemmuus
Supistusten välissä hyvä fiilis


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Synnytys, Vauva, Äitiys, Ilo, Onnellisuus, Vanhemmuus
Supistus ja ilokaasu

Tunnelma oli rauhallinen ja odottava. Minua kyllä jännitti ihan kamalasti. Muutamia kuviakin kerkesimme ottaa ja höpötellä mukavia. Supistuksia tuli ja meni, mutta ne olivat vielä ihan siedettäviä ja niiden kanssa pärjäsi ihan hyvin. Pääosin seisoskelin sängyn vieressä tippapullon ja ilokaasumaskin kanssa, koska seisova asento tuntui hyvältä. Supistuksen tullessa varsinkin seisova etukumara asento oli paras. Jumppapalloakin kokeilin, mutta sen päällä istuminen tuntui kauhealta, joten se jäi vain kokeiluksi. Ilokaasua imppailin aina alkaessa tuntua siltä, että supistus oli tulossa.

Kätilö kävi tarkistamassa uudelleen kohdunsuun tilanteen seitsemän maissa, edistystä oli tapahtunut kuuteen senttiin ja hän kysyi haluanko epiduraalin. Pohdin sitä suuresti, koska vielä supistukset eivät olleet ylitsepääsemättömän kovia. Kuitenkin lopulta päätin, että otan epiduraalin, koska olin jo kuusi senttiä auki. Entäs jos kohta olisinkin ollut niin kipeä, mutta jo liikaa auki ja en olisi enää saanutkaan sitä epiduraalia. Anestesialääkäri tuli ja laittoi epiduraalin ja kivut katosivat lähes kokonaan. Karmea Aunonkin synnytyksestä tuttu tärinä tuli kuitenkin kivun tilalle. Tärisin epiduraalin vaikutuksesta kuin horkassa, ihan kuin olisin ollut lisää kamaa tarvitseva nisti. Kädet tärisi niin, että en kyennyt kirjoittamaan tekstiviestiä ja hampaat kalisi. Hassu sivuvaikutus. Mutta en kadu sen ottamista, kyllä se sen verran hyvää mömmöä oli, kun vei kivut pois. Olo oli hyvä, vaikkakin jännitti ja tärisytti.

Aikani hengailtuani supistukset alkoivat taas tuntua kipeiltä ja supistuskäyrät piirtyivät jo aika kovina huoneessa olevalle näytölle. Kello oli siinä yhdeksän pintaan. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi minun olevan kymmenen senttiä auki. Lapsivedet eivät kuitekaan olleet vielä menneet, eikä hän halunnut puhkaista kalvoja, joten odottelimme kalvojen puhkeamista itse ja epiduraalin vaikutuksen lakkaamista.  Tässä synnytyksessä pääni oli lähes kokoajan kartalla siitä, mitä tapahtuu. Tieto siitä, että odottelemme vain epiduraalin vaikutuksen loppumista ja  kalvojen puhkeamista kauhistutti. Tajusin, että kohta koskee ja kovaa. Kysyin kätilöltä, että pitääkö minun muka ponnistaa ilman kivunlievitystä ja hän totesi, että onhan meillä nyt jotain puudutteita tuossa laittaa, jos tarvitsee, mutta epiduraalin loppumista odotellaan. Olo oli kuin teuraalle olisi menossa. Supistukset voimistuivat, kivut kasvoivat ja puudutuksen vaikutuksen loppumista odoteltiin.  

Lopulta vähän ennen kymmentä, tunnin odottelun jälkeen kalvot lopulta puhkesivat. Jonkinlaista pientä ponnistamisen tarvetta alkoi  tässä vaiheessa jo olla, kun muistan vähän jo ponnistelleeni seisaaltaan ja silloin vain kuului se poks ja totesin, että nyt ne kalvot puhkesivat. M vastasi että eihän, ku ei mitään valu. Totesin, että kyllä ne nyt meni, nousin sängylle ja kätilö kutsuttiin paikalle. 

Kätilö saapui paikalle, mutta kertoi heillä olevan juuri vuoron vaihto menossa, että ponnistusvaiheen hoitaisi seuraavan vuoron kätilö. Tämä oli hiukan inhottavaa, mutta minkäs teet. En siis kerennyt tähän kätilöön tutustua ennen lapsen syntymää ollenkaan. Kätilö kysyi toiveitani ponnistusasennosta ja totesin, että toivoisin voivani ponnistaa jossakin pystymmässä asennossa. Hän kuitenkin oli sitä mieltä, että kyllä nyt synnytetään kyljellään sängyllä. Olin aluksi vastaan, mutta tyydyin lopulta tähän. Kävin kyljelleni ja kätilö tarttui jalkaani kiinni ja väänti sitä auki, se sattui. Hän vain totesi, että lantio kunnolla auki, niin mahtuu syntymään. Lonkkani oli tämän jälkeen pari viikkoa kipeä, sen verran kovin kätilö jalkaani auki runnoi. 

Aluksi kätilö sanoi, että otetaan muutama harjoitus ponnistus ja totesi että hyvin tulee. Mitään kipulääkkeitä tai puudutteita en kerennyt saada, enkä tajunnut niitä siinä edes pyytääkään. Kyllähän se koski. Kätilö sanoi, että kun on toinen synnytys ja näin hyvin lapsi on syntymässä, niin kauan ei enää kestä, että tämä vauva syntyy nopeasti. Muistan sanoneeni, että sattuu tosi kovaa ja kätilö vastasi jotain siihen suuntaan, että uskoo niin olevan. Kätilö totesi heti perään, että sitten kun sattuu ihan tosi kovaa, niin pitää ponnistaa vielä kovempaa, niin sitten lapsi syntyy ja näin tein. Pätin että antaa mennä sitten, ponnistan ihan niin paljon kun pystyn vaikka sattuukin ihan tosi kovin, että saadaan se ulos sieltä. M tarjosi ponnistusvaiheen aikana minulle auttavaa kättä puristettavaksi, koska se puristaminen jotenkin kummasti auttoi. Yhtään en huutanut ponnistamisen aikana, ainoastan kuulemma puhisin ja ähkin. Olin koko synnytyksen ajan aika rauhallinen, enkä onneksi heittäytynyt mitenkään hysteeriseksi missään vaiheessa. Muistan kyllä useamman kerran kironneeni kun koski sen verran kovaa.


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Synnytys, Vauva, Äitiys, Ilo, Onnellisuus, Vanhemmuus

Tyttö syntyi 22.05 ja itki, hän oli hengissä ja niin itkin minäkin. Aiemmin olin ihmetellyt, että mitän ne naiset siinä lapsen syntyessä oikein vetistelee, mutta niinhän minä sitten itsekin tein. En tiedä itkinkö helpotuksesta, kivun loppumisesta, vai mistä, mutta ainakin olin hyvin onnellinen, lapsi oli hengissä ja itki. Muistan että katsoin M:ää silmiin ja kyllä se M:kin herkistyi ja taisi tippa tulla hänenkin silmäkulmaan.  Ponnistus vaiheen kestoksi kätilö kertoi 7 minuuttia, että aika lyhyt kärsimys kuitenkin ilman ponnistusvaiheen kivunlievitystä. M katkaisi napanuoran ja sitten sain elämäni ensimmäisen vastasyntyneen vauvan rintani päälle. Siinä me häntä sitten ihmettelimme ja otimme valokuvia kätilön tarkastellessa  minulle tulleita vaurioita.

Pieni repeämä sieltä alapäästä löytyikin ja tutkiessa se paljastui aika syväksi. Kätilö kutsui lääkärin katsomaan, että miten syvästä vauriosta oikein olikaan kysymys. Paljastui, että vaikka repeämä oli lyhyt, niin se oli sen verran syvä, että se oli mennyt sulkijalihaksen pintaan ja hieman vaurioittanut sulkijalihasta pinnalta (pinnasta lyhyeltä matkalta oli joitain säikeitä poikki). Pelkäsin repeämän ompelua, koska pelkäsin että se sattuu. Jostakin olin lukenut ompelun sattuvan melkein enemmän, kuin itse synnytys. Kerroin pelostani lääkärille ja hän puudutti alueen hyvin ja sanoi, että jos sattuu, niin laitetaan lisää puudutetta. Lääkäri ompeli repeämän (eikä kätilö), koska se oli kuitenkin nyt määritelty kolmannen asteen repeämäksi. Koko tämän lääkärin tutkimis ja ompelemis operaation ajan minun oli vaikeata keskittyä vauvaan. Pelkäsin ompelemista ja sitä mitäköhän vauriota sieltä vielä löytyy, että tuleeko siitä enää kalua ollenkaan. Vasta ompelun jälkeen pystyin kunnolla keskittymään vauvaan. Ompeluhan ei siis sattunut yhtään pelostani huolimatta, että ihan väärää tietoa olin taas jostakin mamma palstalta lukenut. Onneksi repeämästä ei kuitenkaan ole jäänyt mitään ongelmia jo aiemmasta synnytyksistä tulleiden lisäksi. Joten vaikka repeämä olikin syvä, niin eipä se juuri ole elämää haitannut. 

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Synnytys, Vastasyntynyt, Vauva, Äitiys, Ilo, Onnellisuus, Vanhemmuus
Vastasyntynyt Helmi ja onnellinen äiti

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Synnytys, Vauva, Vastasyntynyt, Äitiys, Ilo, Onnellisuus, Vanhemmuus
Helmi ja äiti

Lopulta minut ohjattiin suihkuun. Olin ihan ihmeissäni, että ai suihkuun ja ihan itse kävellen. En voinut uskoa, että synnytyksen jälkeen voisin olla niin hyvässä kunnossa, että pääsisin itse kävellen suihkuun. Aunon synnytyksestähän minut kärrättiin suoraan sängyllä leikkaus saliin kursittavaksi kasaan, kun vauriot (tosi laaja episiotomia ja siitä lähtenyt repeämä) olivat niin suuret. En silloin kävellyt kunnolla moneen viikkoon, istumisesta puhumattakaan. Tämä oli siis jotain ihan outoa. Kävelin suihkuun ja siellä sitten suihkuttelin. Kätilö käski myös koittaa pissata ja senkin homman siellä hoidin sitten. Minun oli kyllä pakko kysyä kätilöltä, kun verta valui lattialle, että onko tämä nyt ihan normaalia. Lähinnä mietin, että missä määrin sitä vuotoa normaalisti tulee, kun eihän minulla tästäkään ollut mitään tietoa. Olinhan Aunon kanssa viettänyt ensimmäisen vuorokauden täysin maatessa sängyssä. Normaalia vuotoa oli kuulemma.

Tulin suihkusta ja söin pitkästä aikaa. Kotona olin ollut niin jännittynyt, että en ollut kyennyt lähtiessä syömään. Koko päivä menikin siis aika heikolla ruoalla. Vauva oli suihkun aikana pesty, hiukset oli kammattu ja hänet oli punnittu, sekä mitattu.  Vauvan strategiset mitat olivat 2605g, 47cm ja päänympärys oli 32cm. Hiukset vauvalla olivat todella tummanruskeat ja niitä oli paljon. Silmät olivat tummansiniset. 


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Isyys, Synnytys, Vauva, Vanhemmuus, Ilo, Onnellisuus
Helmi ensimmäistä kertaa isän sylissä

Kätilö haki meidät synnyttäneiden osastolle. Vasta siellä tajusin, että enhän minä ollut imettänyt lastani vielä synnytyssalissa, vaikka se oli ollut minun toiveeni. Se jäi nyt sitten kokematta se ensi imetys synnytyssalissa. Tämä minua jäi kyllä harmittamaan, että miksi minua ei tässä ohjattu, vaikka se selkeästi synnytystoive listassani luki. Olinhan Aunon jälkeen pohtinut paljon vauvan imettämistä ja toiveeni olikin ensi imetys jo synnytyssalissa, jotta imetyksen alku olisi paras mahdollinen. Jotenkin olin vain ihan sekaisin siellä salissa siitä repeämästä, että en tätä itse tajunnut ja edes hetkeen muistanut koko imetystä. Olisinkin toivonut, että kätilö olisi sanonut, että kokeillaanpa vaikka nyt sitä imetystä. Tämä oli kuitenkin minun ensimmäinen synnytykseni niin, että lapsi syntyi vahvasti elossa ja sain hänet rinnalleni, niin koin olevani tässä suhteessa ihan ensi synnyttäjän kanssa samalla viivalla, yhtä ohjattavissa. Noh, minä sitten imetin ensi kertaa vauvaani vasta lapsivuode osastolla, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Synnytyksestä jäi kokonaisuutena ihan tosi positiivinen muisto. Tämä oli minulle sellainen korjaava kokemus. Normaali synnytys ja elävän, hyvävointisen lapsen syntymä. Vaikka kaikki ei tietenkään mennyt, niin kuin synnytystoive listallani luki (mikä nyt oli ihan oletettavissakin), niin kaikki meni todella hyvin. Synnytys tottakai sattuu aina, koska kivutonta synnytystä ei olekaan, mutta missään vaiheessa kipu ei ollut niin kovaa, että se olisi ollut ihan tosi kauheaa. Ponnistusvaihe oli kaikista kivuliain vaihe, mutta se kesti niin lyhyen aikaa, että voisin sanoa sitä hyvin lyhyeksi kärsimykseksi. Mielestäni tämä synnytys oli helppo ja varmasti lähes niin kivuton, kuin synnytys nyt yleensä voi olla. Synnytyksen jälkeen voin hyvin, kamalia kipuja ei vähäisiä jälkisupistuksia lukuun ottamatta ollut. Istuminenkin lähes onnistui ja kävelin normaalisti. Alapääkään ei ollut niin kamalan kipeä repeämästä ja muutamasta pintanaarmusta huolimatta. Voisinkin sanoa että mukava ja helpohko synnytys. Ainoa mikä oli, niin tämä toinen synnytykseni kesti kyllä ajallisesti pidempään, kuin ensimmäinen. Synnytyksen kestoksi papereihin oli laitettu pikkuisen päälle 7 tuntia. Että ei se aina mene niin, että toinen syntyy nopeammin. Vaikka synnytys kesti kauemmin, niin se oli vähemmän kivulias, kuin ensimmäinen synnytykseni. Ensimmäisessä synnytyksessä vedet menivät ihan alussa, joten silloin supistukset olivat paljon kovempia ja kipeämpiä. Pääsinkin nyt toisella kierroksella kipujen kanssa paljon vähemmällä synnytyksen aikana ja sen jälkeen.

Näin se meidän pieni Helmi prinsessa syntyi tähän maailmaan, tähän perheeseen. Päivä oli ollut kaunis ja aurinkoinen maanantai, eli hyvä päivä syntyä. Päivä oli myös M:n ensimmäinen kesälomapäivä (hyvin ajoitettu). Seuraavana päivänä satoikin vettä, että oikeastaan se kesä sitten loppuikin siihen. Kovin lämpimiä päiviä ei enää tullut ja sää muuttui syksyisemmäksi. 


Sinä päivänä kun synnyit paistoi aurinko.

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Vauva, Synnytys, Lapsivuodeosasto, Perhe, Äitiys, Onnellisuus, Ilo, Imetys,
Ensi imetys

xx

Hanna

4/27/2017

Päivähoitopaikka päätös vitutus



Eilen se vihdoin tuli, nimittäin Aunon päivähoitopaikka päätös syksyksi. Tätä päätöstä olemme odottaneet, kuin kuuta nousevaa, nimittäin päiväkotipaikkaa haimme kuitenkin jo tammikuussa. Tällöin jo kerroin hakemuksessa Aunon ongelmista ja kehityksen viivästymisestä, sekä erityistarpeista. Minun oli pakko tulla blogiin päästelemään höyryjä, koska päätös jonka saimme oli aivan perseestä. Mitään sanomaani, eikä ilmeisesti juuri mitään lausuntojakaan ollut otettu päätöksessä huomioon. 

Päiväkotipaikka irtosi meille lähipäiväkodista alle kolmevuotiaiden ryhmästä. Kaikki asiantuntijat Hyvinkään sairaalalla (neurologi, pt, ft, tt) olivat kuitenkin sitä mieltä, että paras paikka Aunolle olisi pien-, tai erityisryhmä, tai oma henkilökohtainen avustaja. Vituttaa siksi, koska nyt tätä on pakko alkaa hoitamaan, vaikka heille on annettu tiedoksi puheterapeutin, toimintaterapeutin ja fysioterapeutin lausunnot ihan käteen ja soitettu vielä perään neurologin lausunto. Meillä kävi erityislastentarhanopettaja kotona ja hänen kanssaan vielä keskustelin asioista, mutta ei näköjään auttanut. Erityislastentarhanopettaja oli sitä mieltä, että normi ryhmään vain korkeitaan ryhmäavustajan kanssa. Että näin täällä Järvenpäässä näitä asioita hoidetaan, kun täällä on niin pirun asiantuntevaa porukkaa, että ihan tunnin käynnin perusteella voi tehdä tiedoksiantoja, jotka kumoavat kaikkien asiantuntijoiden lausunnot.

Niin, neurologin lausunnon tullessa soitin numeroon, johon kaikki hakemukseen liittyvät asiat ja sen muuttamiset pitää tehdä.  Kysyin mihin lausunto pitää lähettää ja kerroin jo puhelimessa oleelliset tiedot asiaa koskien. Henkilö jonka kanssa keskustelin oli jotenkin todella nihkeä puhelimessa, mutta otti  kuitenkin asiat ylös,  sanoi ottavansa minuun vielä yhteyttä ja hoitavansa lopulta asiaa. No, odottelin sitä pirun yhteydenottoa ja kas kummaa yht' äkkiä meille pamahtaa valmis päiväkotipaikka ilmoitus, vaikka meille sanottiin niiden tulevan vasta toukokuussa. Minuun ei sitten ilmeisesti tarvinnut ottaa yhteyttä ja asia ei kiinnostanut heitä sitten sen enempää. Eihän sitä tietenkään tarvitse asioita hoitaa, kun on kaupungin suojatyöpaikassa töissä, eikä ole omasta lapsesta kysymys.

Päivähoitoajaksi oli määritelty maanantaista perjantaihin klo 8-12. Joo, Neurologin lausunnossa luki aivan selvällä suomenkielellä, että Auno tarvitsee päviäkotipaikan neljänä päivänä viikossa täyspäiväisenä, koska näin se tukisi parhaiten Aunon kehitystä. Tämän myös annoin heille tiedoksi ennen kuin paikkailmoitus meille tuli. Muutenkin olin sanonut erityislastentarhanopettajalle hänen käydessään, että mihinkään muutamaan tuntiin joka päivä me ei edes lähdetä, koska jos Auno saisi päiväkoti paikan vain subjektiivisen oikeuden mukaan, niin haluamme hänet sinne kahtena kokonaisena päivänä ja yhtenä puolikkaana päivänä viikossa. Mutta joo, ehkä niillä Sosionomi tantoilla (tai mitä sosiaali tanttoja nyt ovatkaan) on sitten ammattitaitoa, tietoa ja osaamista kävellä Hyvinkään sairaalan johtavan lasten neurologin ja kaikkien terapeuttien lausuntojen yli. Itsekin olen sosionomi AMK ja minulla ei kyllä olisi pokkaa niin tehdä. Aamen!

Tällainen pieni avautuminen näin aamutuimaan. Minun piti tänään postata ihan muista jutuista, mutta ne jutut saa nyt siirtyä seuraaviin postauksiin., koska tämä juttu oli nyt niin mielenpäällä. 

Nyt lähdenkin tästä sopivassa tunnelmassa tätä asiaa hoitamaan ko. asiantuntijoiden kanssa. Jeah, iloista torstaita kaikille!

Miten teillä muilla erityislasten vanhemmilla on päiväkoti asiat ja kaikki muut tällaiset jutut sujuneet? Oletteko joutuneet pitämään kynsin hampain lapsenne oikeuksista kiinni, vai onko asiat hoituneet helposti?

xx

Hanna

4/26/2017

Helmin 8 kk neuvola ja kuulumisia


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Neuvolakortti, Neuvola, Vauva, Lapsi, 8 kuukautta

Eilen oli Helmin 8kk neuvolalääkäri. Helmi oli kasvanut hyvin, painoa oli tullut tarpeeksi ja pituutta vähän reilummin. Pituus oli 68,6cm, paino 7,380g ja päänympärys 43,7cm. Neuvolassa kaikki oli kunnossa ja lääkäri kirjoitti neuvolakorttiin:

" Reipas tyttö, käsiä käyttää taitavasti ja mielenkiinnolla seuraa vastaanoton tapahtumia. Tutkittaessa ei poikkeavaa."

Meillä alkaakin ihan pian olemaan edessä taas isompaan vaatekokoon siirtyminen. Seuraava vaatekoko olisikin sitten jo 74cm. Kamala kun aika menee niin nopeasti, mihin mun vauva katoaa? Olen metsästänyt 47cm kokoisia vaatteita jo jonkin aikaa kirpputoreilta ja löytänytkin niitä ihan mukavasti. Vielä pitäisi kuitenkin jotakin kesä vaatteita hankkia. Sinänsä kun eilen katselin ikkunasta ulkona satavia jalkarätin kokoisia lumihiutaleita, niin kesä tuntui vielä hyvin kaukaiselta, vaikka eletään jo huhtikuun loppumetrejä. 

Vaattekoon vaihto operaatio on kyllä aina jotenkin niin työläs homma. Siitäkin huolimatta se on tosi tunteikas,  mutta samalla hauska juttu. Pese kaikki uudet, pese kaikki vanhat, lajittele kiertoon menevät, heitä rikkinäiset roskiin, laita jemmaan säästettävät, ja viikkaa uudet kaappiin. On siinä kyllä hommaa. Siinä on aina myös tunteet mukana, koska se konkretisoi lapsen kasvamisen aina vain isommaksi. Muistan kun laitoin ensimäisiä 50-56 kokoisia vaatteita molempien kohdalta pois, niin kyllä se haikeaksi veti ja kyyneleet sai kohoamaan silmäkulmaan. Mutta on se vaatekoon vaihto ihan hauskakin juttu, koska kohta saan taas ihastella lapseni päällä ihania uusia ja erilaisia vaatteita.

Mitä muuta meille sitten kuuluu? No flunssaa edelleen. Minäkin sitten lopulta sain sen samperin flunssan ja poden sitä itse nyt. Yöt ovat olleet todella katkonaisia Helmin heräillessä jopa tunnin välein huutamaan ja kärttyämään.  Väsymys on jo itselläni lähes infernaalisissa mitoissa, koska jo päälle viikko tässä on taas menty vielä normaaliakin huonommilla yö unilla. Mutta eiköhän se tästä taas helpotu, kun oma tautikin paranee ja Helmikin tervehtyy. Tästä syystä blogini postaus tahti on nyt kuluneella viikolla ollut hiukkasen hitaampi, kun ei vain paukut riitä. Parempia yöunia odotellessa. Ai niin, sanoi se neuvolalääkäri, että en aiheuta Helmille henkistä, enkä fyysistä kärsimystä, jos lopetan pikkuhiljaa yöimetyksen. Pitää nyt kyllä pikkuhiljaa pistää tämä vaihtoehto korvan taakse ja miettiä sitä vaihtoehtoa vakavasti näiden öiden ja oman jaksamisen takia.

Mutta näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin.

xx

Hanna

4/21/2017

Helmi 8 kuukautta

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Lapsi, 8 kuukautta, Vauva, ulkoilu, keinuminen
Ekaa kertaa keinumassa ja se oli Helmin mielestä hauskaa

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. 8 kuukautta, Lapvi, Vauva, Lapsen kehitys, Söpö
Söpöllä tytöllä söpöt sukkahousut

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. 8 kuukautta, lapsen kehitys, lapsi, ruokailu,
Söin itse lusikalla ensi kertaa.

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. 8 kuukautta, Lapsen kehitys, Lapsi, Vauva, Banaani, Kiinteiden maistelu, Sormiruokailu
Helmin eka banaani, eli banaanin maistelua sormiruokaillen

Saippuakuplia olohuoneessa. blogi. 8 kuukautta, Lapsen kehitys, Lapsi, Vauva, Imetys, Syli
Maitoa ja läheisyyttä

Kauppakeskuksessa oli jännää


Meidän ihana Helmi neitokainen on jo päälle 8 kuukautta vanha. Päätinkin nyt tulla kertomaan teille, että millainen pikku prisessa se meidän Helmi nyt kahdeksan kuukautta vanhana on. Kahdeksankuukautis neuvolaan olemme menossa vasta ensiviikolla ja siitä kirjoittelen sitten toisen postauksen.

Helmi on pääosin hyvin iloinen ja hymyilevä neiti, mutta omaa aika vahvan temperamentin. Helmi kyllä kertoo huutamalla, jos joku ei mennyt hänen haluamallaan tavalla, tai että palvelu pelaa liian hitaasti.

Helmi oppi päivää ennen 8kk täyttymistä kääntymään selältä vatsalle. Onneksi oppi. Kerkesin jo muutamaan otteeseen miettimään, että eikö se neiti meinaa ollenkaan kääntyä. Olimme neuvolastakin saaneet jo lähetteen fysioterapeutille tämän kääntymisen takia. Onneksi hän nyt sitten alkoi kääntyillä ja fysioterapeuttikin oli tyytyväinen.

Helmi tykkää sormiruokailla. Kurkku, maissinaksut, näkkileipä, ruisleipä ja vaalea paahtoleipä uppoavat sormiruokana oikein hyvin. Makaronikin oli ihan jees Helmin mielestä, joskin antamamme makaronit olivat ehkä liian pieniä syötäväksi itse. Seuraava kokeilu makaroneilla kokeillaankin isomman kokoisilla makaroneilla, jotka on helpompi ottaa nyrkkiin.

Kiinteitä meillä syödään hyvin ja maisteltujen ruoka-aineiden lista senkun kasvaa kasvamistaan. Meillä syödään jo seuraavia ruokia: Porkkana, bataatti, kukkakaali, kaura (kaurapuuro), omena, luumu, päärynä, mango, ruusunmarja, ruis (leipänä ja puurona), mustikka, kurkku, kesäkurpitsa, vadelma, peruna, maissi, vehnä, persikka, banaani, mansikka ja kana.

Helmin päivärytmi on aika säännöllinen. Hän nukkuu kahdet päiväunet, ensimmäiset lyhyemmät aamupäivällä ja toiset useamman tunnin pituiset päivällä. Päivä rytmittyy ruokailujen ja unien mukaan. Ruokailut ovat muun perheen kanssa samaan aikaan neljästi päivässä niin, että imetän Helmin yleensä ennen muuta ruokaa. Rintaa Helmi syö vielä n. viisi- kahdeksan kertaa päivällä ja 1-2 kertaa yöllä. Imetykset ovat kestoltaa hyvin vahtelevia, välillä Helmi käy vain pikaisesti naukkaamassa, eikä jaksa keskittyä imemiseen. Aamuisin, päikkäreiltä herättyä, juuri ennen nukahtamista illalla ja öisin imetykset ovat yleensä pidempiä. Pidempiä imetys kertoja ovatkin selkeästi ne kerrat, kun Helmillä on tosi kova nälkä, tai että häiriötekijöitä ei ole ympärillä liikaa.

Helmi 8 kk lyhyesti:

 

Rakastan, Osaan ja teen mielelläni


- Vien tavaroita suuhun ja pyörittelen niitä kädestä toiseen. Tutkiskelen tavaroita
- Pyörin lattialla kellonviisarina
- Käännyn selältä vatsalle
- Selällään lattialla viihdyn vain hetken, kyljellään hengailen, mutta nopeasti käännyn kyllä vatsalleen. Kaikki kiinnostavahan nimittäin tapahtuu vatsallaan ollessani.
- Naureskelen ja hymyilen paljon
- Hassuttelen mielelläni
- Juttelen paljon omalla vauva kielelläni
- Taputtelen pöydän pintaa leluilla ja käsillä. Alan taputella pöydän pintaa mukana, kun joku taputtelee
- Tykkään syödä sormiruokaa
- Rakastan keinumista
- Unipupu Pilvi on ihana
- Poden vahvaa eroahdistusta
-  Olen seurallinen ja pirtsakka tyttö
- Olen kokeillut lusikalla syömistä itse ja lusikan käytön idea minulla on jo selkeästi mielessä. Ruokaa sain lusikalla jo ihan suuhunkin asti.
- Nostan vatsalla ollessa peppua ja suorilta käsiltä rintaa ylös lattiasta
- Viihdyn nykyisin lattialla vatsallani lelujen kanssa ja veljen seurassa. Selällään lattialla viihdyn vain hetken, kyljellään hengailen, mutta nopeasti käännyn kyllä vatsalleen. Kaikki kiinnostavahan nimittäin tapahtuu vatsallaan ollessani.
- Työnnän itseäni välillä taaksepäin ollessani vatsallani lattialla.
- Kitisen, märisen ja ja lopulta itken, kun joku ei mene niin kuin haluaisin
-Olen hirmu kiinnostunut veljeni leluista ja niihin käsiksi pääseminen on huisin jännää. Tästä veli ei kyllä tykkää yhtään. 

En pidä näistä ja harjoittelen vielä näitä:


- En halua enää olla makailevissa asennoissa, esim. sylissä.
- En ihan vielä osaa ryömiä, kontata tai nousta tukea vastaan seisomaan. 
- Pinsetti otetta opettelen vielä.


Tällainen aivan ihastuttava, kahdeksan kuukautta vanha pieni neitokainen meillä asustaa.

xx

Hanna

4/20/2017

Voihan räkä!


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Lapsi sairastaa, Omron, Korvakuumemittari, Taapero, Vauva


Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

 Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.
 
*****
 
Niinkuin otsikostakin voi jo päätellä, niin meillä sairastellaan taas. Sitkeä flunssa on taas rantautunut meille. Auno alkoi yskiä jo viime viikon tiistaina ja Helmi liittyi räkäiseen joukkoon kolme päivää sitten, eli maanantaina. Tämän viikon tiistaina illalla Aunolle nousi yli 38 kuume, joten tauti ei ota ilmeisesti vieläkään loppuakseen, vaikka Auno on sitä jo päälle viikon sairastanut. Tällä kertaa M:kaan ei välttynyt taudilta, vaan hänkin alkoi yskiä maanantaina. Itse olen ainoa, joka ei ole vielä sairastunut ja toivon etten sairastukaan. Kaikki muut taudit olenkin tänä vuonna jo lasten kanssa sairastanut, niin jos tämän kerran edes välttyisin. 

Kaivoin taas Baby-Vac nenäimurin kaapista ja kiittelin itseäni sen hankkimisesta. Kirjoitinkin tästä ihme imurista jo yhdessä aiemmassa postauksessa, jonka voit käydä lukemassa täältä. Kyllä se vain imee nuhaiset nenät hyvin tyhjäksi ja selkeästi helpottaa pienten nuhanenien oloa. Helmi on vielä niin pieni, että mitään nenäsumutteita, tai vastaavia hänellä ei voi käyttää. Helmin oloa helpotamme baby vac:in, nesteen juomisen, sylin, suolatippojen ja tarvittaessa kuumelääkkeen avulla. Yö syötöt ja levottomuus ovatkin Helmillä taudin myötä lisääntyneet, joten öisin läheisyys ja  rinta tuovat ilmeisesti lohtua kipeään oloon. Aunolle sen sijaan voi jo nenäsumutetta tarvittaessa laittaa ja näin olemme yötä vasten tehneetkin. Sänkyjen päätyjä olemme myös korottaneet, jotta pääpuoli olisi vähän kohommassa asennossa. Aunolle olemme antaneet myöskin kuumelääkettä helpottamaan oloa ja laskemaan kuumetta. 

Juominen on kuumeessa tietenkin tärkeää, joten meillä ollaan menty maito ja mehu linjalla. Aunolle kun ei selkeästi ole nyt kipeänä vesi niin hyvin maistunut, mutta jotain nestettä pitäisi hänen kuitenkin saada, joten laimeaa mehua ja maitoa sitten. Muuten meillä juodaan mehuja aika harvakseltaa, mutta kun lapsi sairastaa, niin silloin kaikki keinot ovat mielestäni sallittuja lapsen ravinnon ja nesteytyksen turvaamiseksi.

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Lapsi sairastaa, Omron, Korvakuumemittari, Vauva, Taapero, Lapsi
Kuumeen mittausta Aunon korvasta. Kuume on laskenut!

Omron korvakuumemittari

Kuumeen mittaaminen Aunolta alkoi puolentoista vuoden iässä olla melkoista taistelua tavallisella kuumemittarilla. Mittaria toisen pyllyyn työntäessä toisen huutaessa kuin palosireeni ja vääntelehtiessä mahdottomasti tuli minulle olo, että ei tämä näin voi aina lapsen sairastaessa mennä. En minä halunnut, että jokainen kuumeen mittaus kerta on karseaa huutoa, vääntelehtimistä ja kiinni pitämistä. Varsinkin kun lapsen sairastaessa niitä mittaus kertoja on useita ja joka kerta se oli yhtä vaikeaa. En halunnut pakottaa lasta kipeänä sellaiseen, joka selkeästi on hänen mielestään ihan kauheaa, varsinkin kun tämäkin toimenpide olisi helpompi hoitaa toisella tapaa. Lopulta päätimme että meidän on aika ostaa korvakuumemittari.  

Päädyimme vertailujen jälkeen lopulta Omronin digitaaliseen korvakuumemittariin, joka on käytössä osoittautunut loistavaksi hankinnaksi. Kuumeen mittaaminen on Aunosta nykyisin jo niin hauskaa puuhaa, että hän ihan itse osoittaa korvaansa, että mittaa kuume. Hän jopa leikkii välillä mittaavansa itseltään kuumetta korvakuumemittarilla. Voinkin suositella digitaalista korvakuumemittaria kaikille, kenellä kuumeen mittaaminen lapsilta on muuttunut hankalaksi tavallisella mittarilla. Tällaiset pienetkin asiat, kuten nenän tukkoisuuden helpotus ja kuumeen mittaus ovatkin lapsen sairastaessa mukavinta niin äidille, kuin lapsellekin tehdä helpoimmalla ja nopeimmalla mahdollisella tavalla.

Tänään olisi ollut Aunon pään mangneettikuvaus Hyvinkään sairaalalla, liittyen Aunon kehityksen ja tilanteen tutkimiseen, mutta se jouduttiin nyt perumaan. Auno täytyy tutkimusta varten nukuttaa ja anestesiaa ei oikein voi tehdä kipeälle lapselle, joten tutkimus siirreettiin kahden viikon päähän.

Eli meillä on kärttyisiä räkäneniä ja taas tosi rikkonaisia öitä. Menkää taudit hus pois, välillä mukava nukkua ois! Tämän kevän aikana me ollaan sairastettu kyllä todella monta flunssaa. Terveitä viikkoja on kevääseen nimittäin mahtunut vähemmän, kuin sairastettuja vikkoja. Josko se tästä helpottaisi kun kesää kohti mennään. Syksyn sairastelu kierteitä sitten odotellessa, kun Auno aloittaa elokussa päiväkodissa.

Terveitä kevätpäiviä odotellessa.

xx

Hanna

4/15/2017

Pääsiäinen meidän perheessä

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Pääsiäinen

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Pääsiäinen



Meillä on ollut tapana viettää pääsiäistä Lappeenrannassa vanhempieni ja sisarusteni luona, eikä tämäkään vuosi tuonut poikkeusta totutusta. Torstaina pakkasimme mukaamme autoon kassit, joita oli taas ihan hyvä määrä. Mukanahan oli tietenkin vain ihan ne ehdottomasti tarvittavat tavarat, kuten: matkasängyt, itkuhälyttimet, vaatteet, kuumelääkkeet (varmuuden vuoksi), korvakuumemittari, unilelut, hygieniatarvikkeet, ulkoiluvaatteet (monelle eri säätyypille), jne. Lista on lapsiperheessä hyvin pitkä. Neljän päivän reissua varten tarvitsee yllättävän paljon tavaraa, kun perheesä on lapsia. Ehkä vähän vähemmälläkin pärjäisi, mutta parempi vain varautua kaikkeen, niin ei tarvitse sitten jälkeenpäin jossitella. Tietenkin lapsille pakkasimme kaiken mahdollisen, mutta M unohti ottaa itselleen sukkia mukaan ja joutuukin nyt ostamaan uusia, tai pesemään ne ainoat, jotka on mukana. Usein se onkin niin, että itseltä sitten jotain jää puuttumaan sen pakkaus hässäkän tuloksena. 

Mutta tosiaan täällä sitä nyt sitten vietetään pääsiäistä. Sunnuntaina tiedossa on pääsiäisateria, jossa pöydän kunnkkuna on tietenkin pääsiäislammas. Tänään juhlistamme vielä Aunon synttäreitä täällä, koska vanhempani ja sisarukseni sairastivat viime viikolla, joten he eivät päässeet juhlimaan syntymäpäiviä meille. 

Mitään kummempia pääsiäisen viettoon liittyviä traditioita meillä ei pääsiäisruohon kasvattelun, askartelun, virpomisen ja pääsiäisaterian lisäksi ole, mutta olen tässä ajatellut, että lasten kasvaessa voitaisiin jotain omia uusia perinteitä kehitellä. Joku pääsiäismunien piilotus voisi vaikka olla ihan kiva juttu lasten mielestä tulevaisuudessa. Hauskahan niitä pääsiäismunia olisi varmasti pihalta etsiä. Omasta lapsuudesta muistan, kuinka hienoa oli käydä noutamassa virpomis palkkoja pääsäis sunnuntaina. Nimittäin meillä edellisen viikon virpomisista sai palkan hakea vasta pääsiäis sunnuntaina. Tämäkin voisi olla ihan hauska perinne omien lastenkin kanssa.  Mutta näitä kerkeää pohtia vielä lasten kasvaessa isommiksi moneen kertaan.  Tänä vuonna oli ensimäinen vuosi, kun Auno virpoi. Ei hän vielä ihan niin innoissaan ollut tästä, kuin äiti, mutta eiköhän se vuosien saatossa tästä hauskemmaksi muutu. Kyllä se suklaamuna palkka varmasti muutaman vuoden sisällä kiinnostavammaksi muuttuu ja virpomisen juju Aunolle selviää. 

Minulle pääsiäinen on myös kristillinen juhla. Tulevaisuudessa tätä kristillistä puolta pääsiäisestä olisi kiva lasten kanssa ottaa esille, koska pääsiäisellä on se syvempi merkitys, eikä se ole vain suklaamunia ja virpomista. Voisimme ainakin käydä joissakin seurakuntien järjestämissä lasten tapahtumissa ennen pääsiäistä. Aika näyttää sitten, että miten meillä pääsiäiseen tulevaisuudessa valmistaudutaan ja mitä hauskoja pääsiäis perinteitä meidän perheestä lopulta löytyykään.

Virvon varvon tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks... Haluankin nyt toivottaa kaikille blogini lukijoille:


Oikein iloista ja munarikasta pääsiäistä 2017!


Millaisia pääsiäis perinteitä teiltä lukijoilta löytyy? Miten teillä vietetään pääsiäistä? 

p.s. Niin ja kyllähän se pääsiäismuna äidillekin kelpaisi näin pääsiäisen kunniaksi. Heh hee! 


xx

Hanna 

4/11/2017

Mistä on äidin oma aika tehty? + onnittelut Aunolle!


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Syntymäpäivät, Postimies Pate, Lapsi, Äitiys
Onnea Auno 3 vuotta!




Mistä on äidin oma aika tehty?
Rauhasta, saunasta, hiljaisuudesta.
Kakusta niin makeasta.
Kasvonaamiosta, musiikista,
nautiskelusta aivan ihanasta.
Niistä on äidin oma aika tehty.

Nyt sain suhteellisen harvinaisen mahdollisuuden viettää ihan täysin äidin omaa aikaa kotona, kun M on lasten kanssa Isä illassa, joten minä lähden nauttimaan siitä saunaan, kera mehun, kasvonaamion ja hiljaisuuden. IHANAA! Sitä ennen ajattelin kuitenkin tulla kertomaan että tänään on suuri päivä nimittäin meidän ihana Auno täyttää 3 vuotta! 


  Paljon onnea 
maailman rakkaimmalle Aunolle 
3-vuotta
11.4.2017! 







Aunon syntymäpäivät on nyt juhlittu ja niiden valmistelu oli melkoista hässäkkää. Monenlaista kommellusta voi todellakin mahtua yksien syntymäpäivien valmisteluun, vaikka ei uskoisi. Juhlimme siis syntymäpäiviä jo sunnuntaina, mutta Aunon varsinainen syntymäpäivä on tänään ja meiltä hän sai syntymäpäivälahjan vasta nyt. Lahja oli Aunon suosikki ohjelmasta Postimies Patesta se isompi Postimies Paten postiauto. Taisi lahja olla Aunolle todella mieleinen, kun ei millään olisi malttanut lähteä iskän ja Helmin kanssa Isä illan viettoon.

Kolme vuotta sitten tähän aikaan olin juuri saanut vauvan yöllä klo 01.48. Lapsi oli Lastenklinikalla ja kaikki oli niin sekaisin. En osannut iloita ja lasta en ollut edes vielä nähnyt. Kaikki oli mennyt ihan pieleen ja olin ihan sekaisin, ahdistunut ja itkin lähes kokoajan. Joku osa minusta ei oikein edes tajunnut lapsen jo syntyneen, vaan tuntui kuin hän olisi ollut edelleen vatsassani. Minulle hän syntyi tavallaan vasta kahta päivää myöhemmin, kun näin hänet ensimmäisen kerran, silloin minusta tuli äiti. Tästä kaikesta on nyt kulunut kolme vuotta. Auno on kasvanut isoksi pojaksi, isoveljeksi ja niin rakkaaksi. Kolmen vuoden takaiset tapahtumat kuitenkin tulevat mieleeni jokaisena hänen syntymäpäivänään ja saatan tirauttaa pienen kyyneleen. Oli se ihan hirmu rankka kokemus ja on vienyt paljon aikaa toipua siitä niin henkisysti, kuin fyysisestikin. Mutta kuitenkin, olet ihana Auno, ihana että olet täällä kanssamme ja että saamme juhlia sinun kolme vuotta kestänyttä suurta seikkailua. Meidän reipas taistelija, oikea sankari! Joten paljon onnea vielä kerran maailman rakkaimmalle Aunolle.

Syntymäpäivä juhlat ansaitsevat aivan oman postauksen, joten kunnon synttäri postausta siis tulossa lähi päivinä.



4/07/2017

Ensimmäinen vs. toinen raskaus, miksi toinen raskaus oli helpompi?


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Raskaus 2016
Raskaus 2016


En tehnyt raskausaikana kovinkaan monta postausta, joten haluan täällä blogissa vähän käydä läpi sitä, että mitenkä se toinen raskaus nyt oikein menikään. Lähinnä haluan avata sitä, että miksi tämä Helmin raskausaika meni mielestäni paremmin, kuin se ensimmäinen Aunon raskausaika.

Toinen raskautenihan siis todellakin meni paljon paremmin, kuin ensimmäinen. Olin alusta loppuun saakka paljon toimintakykyisempi kaikin puolin. Olihan tässäkin raskaudessa omat haasteensa, kuten raskausdiabeetes, jota Aunon raskaudessa ei ollut, mutta ei tämä ollut mitään verrattuna kokoaikaiseen vauvan ennenaikaisena syntymisen ja kuolemisen pelkoon. Jossakin vaiheessa minulla kyllä tässäkin raskaudessa epäiltiin istukan vajaatoimintaa, mutta istukassa ei havaittu lopulta mitään vikaa. Välillä fiilikset olivat aika matalalla tässäkin raskaudessa vuodelevon aikana, mutta siltikään tilanne ei ollut puoliksikaan niin paha, kuin ensimmäisen raskauteni aikana.

Miksi tämä toinen raskaus sitten tuntui hempommalta, kuin ensimmäinen? 

1. Raskautta seurattiin alusta asti  



Tässä raskaudessa minut otettiin jo vakavasti ja huoliani kuunneltiin, kun Aunon raskaus aikana tilanne pääsi hyvinkin pahaksi. Aunon raskausaikanahan eilin jo jostain viikolta 20+ , että kaikki ei nyt taida olla ihan hyvin, mutta minua ei uskottu. Minua ei haluttu tarkistukseen äitipolille, vaan sanottiin aina kun soitin, että älä tule, ota panadolia. 

Minulla oli siis paljon kipuja, joiden takia kävin kerran päivystyksessäkin. Minulle sanottiin puhelimessa juuri tämän kerran, että tule vain kiireesti, että tarkistetaan että eivät ole supistuksia. Siellä perus päivystyksessä lopulta odotin koko yön ennen lääkärille pääsyä, kun eivät suostuneet loputa kuitenkaan ottamaan äitipolin puolelle. Lääkäri ei lopulta edes tarkastanut tilannetta kunnolla, kun lopulta lääkärille pääsin. Kyseli kivuista, että ovatko supistuksia, mutta ensi kertalaisena en tietenkään ollut varma. Lääkäri kuunteli stetoskoopilla vaatteiden päältä vatsaa ja totesi, ettei ole varma kuuluuko sieltä mitään. Just joo, ei varmaankaan kuulu viiden vaatekerroksen läpi (joulukuu ja paljon vaatetta). Vauva liikkui kyllä, joten tiessin sen olevan hengissä. Lopulta lääkäri vain päätyi ratkaisuun, että ei edes konsultoi äitipolin lääkäriä, vaan laittaa minut kotiin. Tästä muutaman viikon päästä tammikuussa totesin äitipolille soittaessani, kun pelkäsin lapsivettä tihkuvan, että nyt haluaisin oikeasti kyllä tulla näytille. Hyvin nihkeästi lopulta myöntyivät ja sanoivat, että tule nyt sitten vaikka meillä on täyttä. No minähän menin siinä luulossa, että kotiin tullaan takaisin. Minulla ei ollut mitään tavaroita edes mukana, kun ajattelin käyvän samoin, kuin edelliselläkin päivystys käynnillä. Noh, lääkäri tsekkasi ja totesi, että sinä et enää kotiin tästä lähde, kohdunkaula enää vain 6 milliä ja korkea ennenaikaisen synnytyksen riski. Raskausviikkoja oli tuolloin 27+0. Seuraavana päivänä minut kuljetettiin ambulanssilla Hyvinkään sairaalasta Naistenklinkalle vuodelepoon, koska Hyvinkäällä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia hoitaa niin pientä keskosta, jos synnytys olisi käynnistynyt. Loppu raskaus menikin sitten aika lailla maatessa ja pelätessä. Vauva syntyi lopulta onneksi vasta viikolla 37+6.

Tässä toisessa raskaudessa kävin kahden viikon välein tarkastuksissa Naitenklinikalla, jotta Aunon raskausaikana ollut kohdunkaulan lyheneminen huomattaisiin ajoissa, jos se olisi toistunut tässä raskaudessa. Tämä vähensi huolia ja pystyin jopa nauttimaan raskaus ajasta jonkin verran. Viikolla 30 + kohdunkaula oli vähän lyhentynyt tässäkin raskaudessa, joten lepo komento kävi. Levon myötä tilanne pysähtyi, niinkuin pysähtyi ensimmäisessäkin raskaudessa. män toisen rakauden viimeisillä viikoilla kohdunkaula oli ennallaan ja mietin jo, että on se kumma, että aluksi lepäillään ja sitten kun saisi tapahtua, niin ei mitään. Tämä raskaushan ylitti sen maagisen rv 38+0 rajapyykin, joka Aunon raskaudessa ei ylittynyt.

 2. Kykenin nauttimaan raskausajasta enemmän


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Äitiyspakkaus 2016. Pilvi pupu. Raskaus. Vauva. Äitiys
2016 Äitiyspakkauksen ihana Pilvi pupu on Helmin suosikki unilelu

Tietoisesti yritin huolehtia vähemmän ja nauttia raskausajasta enemmän. Huolia tietenkin oli, mutta ne eivät olleet läheskään samoissa mittakaavoissa, kuin Aunon raskausaikana. Pystyin oikeasti valmistautumaan lapsen syntymään henkisesti ja ajattelemaan, että lapsi oikeasti syntyy meille, eikä kuole pois. Tästä syystä pystyin myös valmistautumaan imetyksen onnistumisen pohtimiseen, varusteiden hankintaan vauvalle  ja moniin hauskoihinkin juttuihin. Hankin bola korun, kävimme 3/4D ultrassa ja minulle järjestettiin ihanat baby showerit. Pääsin myös ihan itse hakemaan äitiyspakkauksen postista, kun Aunon raskaudessa makasin Naistenklinikalla äitiyspakkauksen saapuessa. Nämä saattavat kuulostaa vähäpätöisiltä jutuilta, mutta minulle ne olivat isoja juttuja, koska Aunon raskausaikana ei olisi ollut puhettakaan mistään bola koruista, tai tarvikkeiden hankkimisesta, imetykseen valmistautumisesta puhumattakaan. En vain silloin ensimmäisessä raskaudessa pystynyt valmistautumaan mitenkään siihen että lapsi tulee, vaan ajattelin kokoajan, että kyllä se varmasti vielä kuolee.

3. Vuodelepo oli tässä toisessa raskaudessa lyhyempi



Vuodelevossa Naistenklinikalla 2014
Vuodelevossa kotona 2016

Minun ei tarvinnut maata tässä raskaudessa vuodelevossa kuin vajaa kaksi kuukautta, eikä tilanne ollut läheskään niin paha, kuin Aunon raskaudessa. Kohdunkaula pysyi kahden sentin tietämillä, kun Aunon raskausaikana se oli viikolta 27+0 vain 6 milliä. Aunolta makasin kolme kuukautta ja päälle kuukauden ajasta olin Naistenklinikalla, joka oli henkisesti hyvin raskasta.

4. Vauvan kuolemisen pelko oli pienempi


Jokainen äiti varmasti hieman pelkää sitä, että lapsi kuolisi kohtuun, tai synnytykseen. Nyt tässä toisessa raskauessa pelkoni oli varmaankin aika normaalilla tasolla, kun Aunon raskaus aikana se meni ihan yli. En kyennyt kuvittelemaan silloin meille elävä lasta ollenkaan, vaan pelkäsin aluksi keskenmenoa, myöhemmin kohtukuolemaa istukan vajaatoiminta epäilyn vuoksi, joka osoittautui aiheettomaksi. Lopulta aloin pelkäämään, että lapsi kuolee synnytykseen, niinkuin lopulta meinasikin käydä. Aunohan oli siis perätilassa ja todella meinasi kuolla. Auno jäi synnytyksessä päästään kiinni ja syntyi täysin elottomana ilman pulssia. Auno elvytettiin ja vietiin hoitoon lastenklinikalle. Koko toisen raskauden jännäsin, että toistuuko perätila taas, koska en edelleenkään halunnut sektiota. Tottakai jos lapsi olisi ollut perätilassa, niin olisin mennyt sektioon pelostani huolimatta, koska enää koskaan en uudestaan suostu synnyttämään perätilassa olevaa lasta. Helmi onneksi oli oikeinpäin, joten ajattelin luonnon hoitavan tämän asian tällä kertaa paremmin.  

5. Kipuja oli vähemmän


Ensimmäisessä raskaudessa olin tosi huonossa kunnossa fyysisesti. Kipuja oli paljon ja tuntui, kuin vauva voisi vain tipahtaa ulos, levossa oireet vähenivät. Tässä toisessa raskaudessa taas ei samanlaisia kipuja olut . Tottakai aina raskaana jotain kremppaa on, mutta nyt vielä ennen synnytystä viikon verran shoppailin päivittäin ja tein vaikka mitä. Tukalaa oli ja vatsa painoi, mutta kipuja oli varmasti puolet vähemmän.

 6. Toinen raskaus, toinen vauva

 

 

Tämä oli kuitenkin toinen raskaus ja minulla oli jo yksi elävä lapsi. Kun kerran minulla oli jo se yksi elävä lapsi, niin minun olisi mahdolista saada eläviä lapsia, jotka eivät kuole.  Ajatuksella, että kehoni on kerran pystynyt tuottamaan elävän lapsen, niin voisihan se pystyä siihen toisenkin kerran. Vaikkakin kehoni meinasi Aunon raskaus aikana pettää vähän joka vaiheessa, niin elävä lapsi minulla kuitenkin lopulta oli, kiitos suomalaisen terveydenhuollon.

7. Ei se enää paljon huonommin voi mennä


Tätä toistelin itselleni hyvin usein. Aunon raskaudessahan kaikki oli mennyt vaikeiman kautta. Raskautuminen oli vaikeaa, yksi keskenmeno oli jo takana, verenvuotoja oli viikolle 18 saakka, kohdunkaulan lyheneminen, ennenaikaisen synnytyksen riski oli korkea, perätila, pään jumittuminen kiinni, hapenpuute, elvytys, lastenklinikka, jne. SIinä sitä olikin kaikenlaista ikävää sattumusta yhden raskauden ajalle. Se että yleensä uskalsin yrittää uutta raskautta, niin perustui tälle lauseelle, ei se enää paljon huonommin voi mennä. Huonommin jos olisi mennyt, niin lapsi olisi oikeasti kuollut. Joten ei  se enää huonommin voi mennä, ja eihän se mennyt, vaan meni paljon paremmin.

Että tällaisia pohdintoja raskaus ajoistani. Tätä kirjoittaessa tuolla he molemmat nukkuvat, minun molemmat pienet rakkaat! Olen voittaja, minulla on kaksi ihanaa pientä lasta, voitin pelkoni. Sain hienon lahjan elämältä, heidät molemmat lopulta elävinä syliin. 

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Raskauskuva 2014
Raskaus 2014

Saippuakuplia olohuoneessa- Blogi. Raskauskuva 2016. Äitiys. Raskaus. Vauva.
Raskaus 2016


xx

Hanna