3/31/2017

Meidän perhe Vol. 2 - Hanna, M, Auno ja Helmi


Meidän perhe 2017

Blogin alkuaikoina julkaisin postauksen, jossa esittelin meidän perheen. Postauksen voi lukea täältä. Luin postauksen läpi ja mietin, että ei nämä perusasiat itsestä ole juurikaan muuttunut. Se on oikeasti jännä, miten vähän mikään kirjoittamistani asioista on muuttunut päälle vuoden aikana. Jos esittelisin itseni nyt, niin kirjoittaisin edelleenkin suunnilleen samat asiat. Rakastan edelleen aamulla pidempään nukkummista ja suklaata. Ainoastaan mikä nyt sitten on muuttunut niin koti on tällä välin vaihtunut suurempaan ja päälle vuosi aikaa kulunut, joten ehkä muutama ryppy on kasvoihin löytänyt tiensä ja elämänkokemusta on vähän enemmän. Kysyin M:ltäkin että onko jokin muuttunut hänen esittelyssään ajan kuluessa ja eipä juuri kuulemma ollut. Joten nippeli tiedot minusta ja M:sta ovat edelleen suhteellisen samoja, kuin tuon tekstin kirjoittamisen aikana, niinpä tarkemmat detaljit meistä perheen aikuisista voi käydä kurkkimassa tuolta aiemmasta postauksesta. Perheemme on kuitenkin kasvanut yhden ihanan pienen neidin verran ja siksi onkin aika vähän päivittää tätä esittelyä.   

Olen pitkään yrittänyt pähkäillä, että millä nimellä kutsuisin pikku neitiämme täällä blogissa. Mietimme myös sitä, että Pikku V:stä on tullut isoveli ja samalla tavallaan iso poika, joten hänenkään kutsuminen Pikku V:ksi ei tunnu enää niin hyvältä. Pikkusiskon syntymä pyöräytti siis blogini lasten nimi politiikan ihan ympäri. Olemme nyt sitten M:n kanssa lyöneet päitämme yhteen monen monta kertaa ja tulleet siihen loppu päätelmään, että molemmat lapsemme ansaitsevat täällä uudet kutsumanimet. Lastemme oikeita etunimiä en täällä blogissa halua kuitenkaan käyttää, joten heidän toiset nimensä saavat kunnian toimiaa täällä blogin puolella kutsumaniminä.

Tästä postauksesta alkaen Kutsutaan Pikku V:tä nimellä Auno ja pieni neitosemme seikkailee täällä nimellä Helmi.

 Tässä vähän hauskoja tietoja meidän perheen lapsista päivittämään pari vuotta sitten kirjoittamaani esittelyä.


Auno



Täyttää muutaman viikon päästä 3 vuotta.

Rakastaa auto leikkejä, hassuttelua, vaahtokarkkeja, suklaata, keinumista, uimista, postimmies pate piirrettyä, muumeja, ulkoilua, Herra Hakkarais pastilleja, piirtämistä, touhuamista ja kaikkea elektroniikkaa.

Rakastaa siskoa.  
Halii ja sylittelee siskoa usein.

Herkkä ja rakastava pikkupoika. 

Halailee mielellään kavereita ja pusuttelee tyttökavereita. (Näinkö nuorena se jo alkaa, mikähän naistenmies meillä oikein vielä asuu. :D )

Muskarissa käynti on maanantain kohokohta.

Saippuakuplien puhaltaminen on ihanaa. 

Sohvalla löhöäminen ja vilttiin kääriytyminen on ihanaa.

Omaa hyvän huumorintajun.

Tykkää touhuta kaikenlaista. Piirtämistä, leipomista, keittiö leikkejä jne. Varsinkin touhut iskän mukana, eli sellaiset miesten työt ovat pop. Vasarat, ruuvimeisselit, porakoneet, jne. ovat hyvin kiinnostavia.   

Lempi kirjoja on nykyisin monta ja joka ilta luetaan mielellään iltasatu.

Osaa sanoa kaksi sanaa Hau Hau ja auto. 

Ei yhtään tykkää siitä, kun kielletään. 
Inhoaa sormien sotkemista.

On tarkka omista leluistaan ja se onkin kauheaa, jos sisko tai joku muu yrittää niillä leikkiä. Jakamista siis harjoitellaan kovasti.


****

Helmi






Täyttää juuri 8kk.

Rakastaa sylissä olemista, hassuttelua, syömistä, lauleskelua, naureskelua, päristelyä, kutittelua ja silittelyä.

Vauva uinti on ihan maailman hauskin ja paras harrastus.

Tomera ja jäntevä hymytyttö.

Äitiyspakkauksen unipupu Pilvi on ihana unikaveri, samoin kuin äidin ostama unirätti pupu. Molemmat on ihan parhaita.

Maailman tutkiminen on ihan huippua.

Soseiden maistelu ja sormiruokailu on kivaa.

Maissi naksut ja kurkku on niin hyvää, nam! 

Veljen touhujen seuraaminen on mukavaa ja aika jännää.

Vatsallaan hengailu ja kaiken tutkiminen suulla ja käsillä on kivaa.

 Rakastaa roikkuvaa soittorasia himmeliä, jossa  musiikki soi ja meren eläimet pyörivät ympäri. 

Ei yhtään pidä odottamisesta, vaan on hieman kärsimätön. Tietää mitä haluaa.

Inhoaa silmien pyyhkimistä, kun niissä on rähmää.

Bataatti kesäkurpitsa sose oli ihan tosi pahaa.









Että tällainen ihanan tavallinen perhe me ollaan. Perhe joka asuu paritalossa ja johon kuuluu äiti, isä ja kaksi lasta, poika ja tyttö. Enää se omakotitalo, kesämökki ja kultainen noutaja puuttuu, vai miten se nyt menikään. Heh, ei ehkä kuitenkaan.


Oikein hyvää alkavaa viikonloppua teille kaikille lukijoille!

3/12/2017

Ra(s)kas arki ja sen seuraukset



Niinkuin olette varmaan huomanneet, että viikot ovat vaihtuneet kuukausiksi ja blogini on elänyt pitkään hyvin suurella säästöliekillä ja ollut hyvin hiljainen. Vauvavuoden väsymys on vienyt yksinkertaisesti minusta mehut.  Nyt on 7 kuukautta vauvan syntymästä ja väsymys painaa välillä tosi kovaa. Keskimäärin yössä tulee nukuttua 2-5h, joten kaikki varmaan kykenee ymmärtämään, että tällöin on vähän puhti poissa. Meillä tosiaan Vauva syö vieläkin öisin rintaa ja tuo Pikku V heräilee myöskin öisin. Mutta on tämä arki vienyt mehut myös miehestäni, eli meistä molemmista. 

Oman ja yhteisen ajan puute rassaa, väsymys rassaa. Vähän väliä joku itkee, vaatii ja haluaa jotain, se rassaa. Pitää olla saatavilla 24/7, se rassaa. Kaikki projektit jää kesken, se rassaa. Mistään ei kerkeä jutella ja asiat kasautuu, se rassaa. Pikku V:n kehitykseen liittyvän ongelmat painavat mieltä. Yksinäisyys kotiäitinä rassaa. Se etten oikein tiedä mitä haluaisin elämässäni tulevaisuudessa tehdä rassaa. Parisuhde rassaa.

Nämä kuluneiden vuosien haasteet ja vaikeudet väsymyksen lisäksi ovat tehneet hallaa myös meidän parisuhteelle. Pakko myöntää, että on meillä paremminkin mennyt. Läheisyys on nollassa, riitelemme paljon, yhteistä aikaa ei ole, puhumattakaan omasta ajasta. Seksielämämmekin on ihan paitsiossa, sitä ei käytännössä ole. 

Pakko se vain on myöntää, että meidän elämämme on tällä hetkelä aika raskasta. Rakasta, mutta raskasta. Itse toivon, että tämä elämä kuitenkin helpottaa jossakin vaiheessa. 

Meillähän ei asu sukulaisia ihan lähellä (samassa kaupungissa), joten sellaista ns. tukiverkostoa meillä ei ole juurikaan käytettävissä esim. lastenhoito apuna.  Muutenkin esimerkiksi isovanhemmat ovat kaikki vielä työelämässä, joten hekin pyörittävät täysillä omaa arkeaan. Vauvaa ei oikein edes toistaiseksi voi laittaa hoitoon, kun on vielä niin tiukasti rinnassa kiinni. Tekisi vain niin hyvää päästä välillä kahdestaan johonkin, olla vain me. Olla minä ja mies, ei aina äiti ja isä. Minä kaipaan meitä!

Ehkä se tästä vielä, kun väsymys hellittää, pienemmän lapsen yösyötöt loppuvat ja kaikki saavat nukkua.

Miten te olette selvinneet yhdessä pikkulapsi ajan haasteista ja väsymyksestä? Miten saitte parisuhteenne kestämään? Kuinka löysitte yhteistä aikaa? Antakaahan hyviä vinkkejä.