3/23/2016

Asuntokaupat ja kiitokset vanhalle kodille.



Tänään aamupäivällä myimme meidän kotimme ja ostimme uuden asunnon, eli kirjoitimme asunnoista kauppakirjat. Nyt me sitten ei omisteta enää tätä asuntoa, kotia, joka on ollut meille rakas ja tärkeä paikka useamman vuoden ajan. Vähän haikeat fiilikset oli kyllä asunnon myymisen jälkeen ja muutaman kyyneleenkin tirautin autossa matkalla pankista asunnolle, kotiin, jota emme enää omista. 

Muutaman tunnin kotimme myynnin ja uuden asunnon oston välillä kerkesimme jännittää ja olla ihan jopa kodittomia, kunnes iltapäivällä kirjoitimme sitten kauppakirjat uudesta asunnostamme, josta pääsemme nyt rakentamaan meidän perheelle uutta kotia. 

Päivä on mennyt melkoista haipakkaa. Nyt istun olohuoneessa ja katselen näitä seiniä, tuttuja ja turvallisia, seiniä joita en enää omista. Tässä kodissa me olemme kokeneet niin paljon. Olemme itkeneet, nauraneet, surreet, iloinneet, juhlineet ja rakastaneet. Tämä oli ensimmäinen ihan oma kotimme, jonka omistimme. Tämän remontoimme itse ja teimme tästä kodin. Elimme täällä elämää. Täällä kamppailimme lapsettomuden kanssa, täällä odotin pikku V:tä syntyväksi, tänne toimme Pikku V:n sairaalasta kotiin ja täällä olemme saaneet seurata hänen ensimmäisiä vuosiaan. Täällä olemme viettäneet aikaa ja monia hulvattoman hauskoja hetkiä ystäviemme ja perheemme kanssa. Näiden seinien sisälle on kätkeytynyt niin paljon elämää ja muistoja, joten ei taida olla ihme, että haikealta tuntuu. Kiitos näistä hienoista vuosista koti!

Ensi viikolla alamme pakata tavaroitamme ja saamme avaimet ostamaamme asuntoon, tulevaan kotiimme. Ensi viikolla alamme tehdä uudesta asunnostamme kotia. Elämä jatkuu, muistot kulkee mukana ja uusia muistoja tehdään lisää yhdessä, uudessa kodissa.

3/17/2016

Kosteusmittauksia ja löytöjä uuteen kotiin


Tänä aamuna meillä oli asuntojen kosteusmittaukset, ensin tässä meidän asunnossa ja seuraavaksi siinä, jota olemme ostamassa. Kummassakaan kosteusmittauksessa ei havaittu mitään poikkeavaa, joten siltä osin tämä asunnon myynti ja seuraavan osto ovat kunnossa.

Ensi viikolla kirjoitamme sitten molempien asuntojen kauppakirjat. Tästä innostuneena uskalsin tehdä muutamia ostoksia tänään uutta kotiamme varten. Mitään kovin kallista en vielä uskalla ostaa, ennen kuin kauppakirjat on allekirjoitettu, mutta nyt jotain pientä kuitenkin. Kävin siis tänään kirppiksellä tekemässä löytöjä. Ostin meille yhden valkoisen valaisimen, joka todennäköisesti tulee Pikku V:n huoneeseen. Löysin myös korin toseen vessaan, johon tulee vessapaperirullat. Kolmantena ostin meille (kylläkin ihan kaupasta) Vessapaperirulla telineen toiseen vessaan. 

Tänään kun kävimme tulevassa kodissamme niin huomasin, että muistikuvani keittiöstä olivat hieman toisenlaiset, kuin millainen se on todellisuudessa. Myös kuvat jotka meillä asunnon keittiöstä ovat, niin hieman poikkeavat siitä mitä keittiö on luonnossa. Tästä johtuen sellainen remontti, jota olin asunnon keittiöön ajatellut, ei ihan sellaisenaan toteudu. Tässäpä  minulle siis uusi pähkinä purtavaksi. Olin jo nimittäin mielessäni suunnitellut koko remontin, joten se menee nyt aikalailla uusiksi. Mitään massiivista koko keittiön uusintaahan me ei pystytä rahallisista syistä tekemään, mutta jotenkin sitä keittiötä pitäisi kohentaa. Noh, jää nähtäväksi mitä lopulta keksin. 

Katselimme myös vähän asunnon seiniä ja totesin maalaamisen tarvetta olevan todennäköisesti enemmän, kuin olimme aluksi ajatelleet. Tähän onneksi ihana ystäväni lupautui tulemaan avuksi. Ystäväni omaa ihan maalari koulu taustaa, niin saamme ihan ammattilaisen apua. Kyllä tela ja pensseli meidänkin kädessä siis pysyy ja paljon olemme remppaillee ja maalailleet, mutta nyt niitä seiniä vaan on huomattavasti enemmän ja aikaa vähemmän, kuin ennen, joten apu tulee tarpeeseen.

Asunnossa ei ole mikroaaltouunia ja koska tämän meidän vielä omistamamme asunnon mikro on integroitu, niin joudumme hankkimaan sinne uuten asuntoon jonkun väliaikaisen ratkaisun. Tarvitsemme nimittäin rempan ajaksi ja hetkeksi sen jälkeen jonkun mikron, ennen kuin saamme siihen sen kunnon integroidun mikron hankittua. Kun tässäkin on sitten ne omat koukeronsa. Ostan mikron ja Induktio lieden keittiöön todennäköisesti kummini kautta Puustellista, joten niiden toimitukseen asunnollemme menee hetki. Myöskin asunnon kaappien ja kodinkoneiden koko vaikuttaa tähän hankintaan, joten ne voidaan ostaa vasta, kun pääsemme ottamaan asunnolle tarkempia mittoja. Tällöin kuitenkin jo olemme siellä pitkiä aikoja remppailemassa ja mikro tulee todellakin tarpeeseen. Päätin että tästä väliaikais ratkaisusta en ihan kauheasti viitsi maksaa, kun se ei kauan tule meillä mikron virkaa ajamaan, joten katselin tänään meille tori.fi:stä mikroa. Otin useampaankin myyjään yhteyttä, mutta ne kaikki kiinnostavimmat mikron olivat jo joko myyty tai varattu. Lopulta kuitenkin löysin meille ihan ok mikron Mäntsälästä. Olisin halunnut rosterisen, koska siellä asunnossa kaikki kodinkoneet ovat rosteriset, mutta jouduin kyllä nyt tyytymään valkoiseen. Mutta parempi se mikro on valkoisena, kuin ei mikroa ollenkaan.

Tästä se lähtee pikkuhiljaa liikkeelle tämä uuden kodin tekeminen meidän kodiksi. Minä tässä matkan varrella laittelen sitten kuvia rempoista ja muusta sisustamisesta tänne blogiin. Tässä vielä muutama kuva tämän päivän ostoksistani.



 

3/14/2016

Käynti Naistenklinikalla





Viime tiistaina naistenpäivänä minulla oli ensimmäinen käynti naistenklinikalla (heh, naistenpäivänä naistenklinikalla. Aika osuvaa :) ), jossa tsekattiin kohdunkaulan ja kohdunsuun tilanne. Kaikki oli tutkimuksen tuloksena hyvin. Kohdunkaula oli 3cm pitkä, eikä ole lyhentynyt alku tilanteesta. Ponnistaessakaan minkäänlaista vajoamista ei kohdunkaulan sisäsuulla tapahtunut, joten  voin olla toistaiseksi huoletta. Ulkosuu oli hieman auki, mutta lääkäri ei toistaiseksi pitänyt sitä mitenkään hälyyttävänä asiana, ei kuulemma merkkaa välttämättä mitään. Kohdunsuun tilanteesta totesi, että se on kyllä emättimessä tosi alhaalla, mutta raskaudelle siitä ei pitäisi olla haittaa.Vauvaa ei ultrattu muuten kuin, että sydän lyö ja liikkuu. Lääkäri sanoi, että kun minulla on kuitenkin se toinen ultra muutaman viikon kuluttua tulossa, jossa sikiötä ultrataan, niin hän ei nyt sitä tee. Ihan ok, mutta olisihan se ollut ihan jännää ja sukupuolikin olisi jo saattanut selvitä. Noh, odotellaan sinne muutaman viikon päähän. Ei se sukupuoli tässä mihinkään muutu, että kerkeää sitä sittenkkin. Niin ja tietenkin näissä ultrissa on tärkeämpää se sikiön terveys ja kehitys, mutta on se sukupuolen selville saaminen pelkkää plussaa.

Seuraava kontrolli käynti olisi sitten kolmen viikon päästä. Pikku V:n raskaudessahan minun kohdunkaulani lyheni suunnilleen siihen kuuteen milliin ja ennenaikaisen synnytyksen riski oli todella suuri. Vuodelevolla raskausviikolta 27+0 lähtien raskaus kuitenkin saatiin jatkumaan täysiaikaiseksi. Nyt ei onneksi ole vielä viitteitä siitä, että kohdunkaula lähtisi lyhenemään, mutta sitä ei voi kuitenkaan vielä varmaksi sanoa, joten siksi nämä kontrolli käynnit tulevat ihan tarpeeseen. 

Voin siis olla toistaiseksi ihan huoletta ja nauttia tästä raskaus ajasta.

3/13/2016

Sunnuntai aamun rauhallinen brunssi


Viime viikot ja varsinkin viikonloput ovat olleet asunnon myynnin takia hyvin kiireisiä, joten rauhallisille aamubrunsseille ei ole ollut aikaa. Tänä aamuna pääsimme taas vihdoin nauttimaan koko perheen yhteisestä, rauhallisesta ja kiireettömästä päivän aloituksesta brunssin merkeissä. Ihana aamu. Koko perhe yhdessä, tuore itsetehty leipä, munakokkeli ja vihreä tee, sekä Iittalan astiat, servetit, kastehelmi tuikku ja vihreät oksat Aalto maljakossa kattauksessa. Onni tulee pienistä asioista.








Natulel aamu look. :)





Onnellista sunnuntai päivää kaikille lukijoille!

3/12/2016

Asunnon myynti ja itse tehdyt DIY taulut


Minun piti kertoa teille tässä tulevassa postauksessa raskaus juttuja, mutta nyt ne sai vielä väistyä polttavamman asian tieltä, josta halusin teille kertoa. 

Torstai iltana ja perjantai aamuna meillä elettiin hyvin jännittäviä hetkiä, nimittäin olimme saaneet tarjouksen asunnostamme keskiviikko iltana. Torstaina illalla pääsimme ihan puhelin neuvotteluihin asti. Tarjouksia vaihdettiin puolin ja toisin, kunnes lopulta pääsimme  meille suhteellisen hyvään hintaan, johon pystyisimme myymään. Lopulta tämän ostaja pariskunnan mies kuitenkin löi jostakin kumman syystä jarruja päälle ja hän tarvitsi lisää aikaa pohtia viimeisen tarjouksen hyväksymistä. Välittäjän kanssa he sopivat, että perjantai aamuna he ilmoittavat päätöksestään. Kyllä oli jännittäviä hetkiä ja jännittävä yö. Aamulla välittäjä soitti, että tämä pariskunta hyväksyi tämän viimeisen tarjouksen ja meidän asuntomme on nyt käytännössä myyty. 

Meillä itsellämme on jo seuraava asunto ollut katsottuna valmiiksi ja siitä tarjoukset tehty ja hyväksytty. Odottelimme siis vain sitä, että joku ostaisi tämän meidän asuntomme. Näyttöjä meillä kerkesi tämän vähän päälle kuukauden aikan, kun asuntomme oli myynnissä, niin olla aika monia. Näyttöjä oli joka viikko kaksi - kolme kappaletta, joten olemme saaneet olla monta kertaa viikossa siivoamassa uutta näyttöä varten. Viimeisen kuukauden aikana onkin tuntunut, että elämämme on pelkkää siivoamista ja näyttöihin valmistautumista. Onkin siis aivan ihanaa nyt, kun tämä rumba loppuu ja pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme.

Ensi viikolla meillä on kosteusmittaukset molemmissa asunnoissa, eli tässä ja siinä meidän tulevassa ja jos niissä on kaikki kunnossa, niin kauppa kirjat kirjoitetaan ennen pääsiäistä. Me muutetaan! Me saadaan lisää tilaa! Pikku V saa oman huoneen! Mä pääsen sisustamaan uutta kotia! JEE! 

Uusi asuntomme on kaksikerroksinen paritalon puolikas. Asunnossa on 5h, keittiö, kodinhoitohuone, vaatehuone, 2x wc (toisessa on myös suihkukaappi), sauna, kylpyhuone, lämmin varasto ja kaksi autopaikkaa. Neliöitä on 100, mutta koska yläkerrassa on vinot katot, eikä neliöitä voi laskea vasta kun huonekorkeus on 160cm, niin kokonaisuudessaan asunnossa on neliöitä 111,5. Talo on rakennettu vuonna 2007, joten ihan hirvittävän suurta remonttia siihen muuttaminen ei vaadi, mutta kyllä siihenkin joutuu jotakin pientä remppaa tekemään ennen muuttoa. Tästä 60 neliön kaksiosta kun muuttaa puolet isompaan, niin kyllä tuntuu siltä, että tilaa on vähäksi aikaa ihan reilusti.

Piha tulevassa asunnossamme on myös isompi, kuin tässä kaksiossa, joka on lapsen kannalta hyvä juttu. Asuntojen välille on myös tehty hallinnanjako sopimus, joten kumpikin asunto vasta omista kustannuksistaan ja kuluistaan, eli vähän kuin asuisi omakotitalossa. Naapurissa, eli seinän takana asuu lapsiperhe, jolla on ilmeisesti kolme poikaa. Pojat ovat suht samoja ikiä Pikku V:n kanssa, joten toivottavasti Pikku V saa heistä tulevaisuudessa mukavia leikkitovereita. 

Aluksi kun asuntomme oli myyty, niin jonkinlainen haikeus valtasi mielen ja muutama kyynelkin tuli vieräytettyä. Jotenkin tähän kotiin on jollakin tasolla hyvi kiintynyt, koska tähän on nähnyt niin paljon vaivaa. Tämän me olemme itse remontoineet ja laittaneet meille hyväksi. Pikkuhiljaa huomaan kuitenkin innostuksen kasvavan ja olenkin jo ihan fiiliksissä tästä mahdollisuudesta tehdä uudesta asunnostamme meidän uusi KOTI!

Tähän loppuun kerron vielä, kuinka valmistelimme kotimme myymistä varten. Me olimme remontoineet kotiamme huolella, joten mitään kovin suuria toimenpiteitä ei asuntomme myyntiin laittaminen aiheuttanut. Seuraavanlaisia muutoksia teimme:

1. Hankimme varaston, johon tyhjensimme kaiken liian tavaran kaksiostamme, jotta saimme saunan lauteet tyhjäksi ja muutenkin vähennettyä tavaroita. Kolme ihmistä kun asuu kaksiossa, jonka säilytys tilat ovat vähäiset, niin sitä tavaraa oli paljon. Muutenkin kun nyt ei vauva tavaroita jne. oikein viitsi kiertoon laittaa, kun tämä toinen pikkuinen toivottavasti näkee päivänvalon elokussa.

2. Siivosimme hyvin. Siivosimme vielä paremmin, kuin mitä yleensä. Kävimme muun siivouksen lisäksi läpi myös sellaisia paikkoja, jotka eivät kuulu meillä ihan viikko siivoukseen. Vaihdoimme tietenkin lakanat, pyyhimme pölyt, imuroimme, pyyhimme lattiat, pyyhimme kaappeja sisältä ja ulkoa, pesimme ja puunasimme. Petasimme siististi ja laitoimme koriste tyynyt makuuhuoneessa ja olohuoneessa ojennukseen. Katsoimme että asunto näyttää ja haisee hyvältä, puhtaalta, raikkaalta ja siistiltä.

3. Tuuletimme asunnossamme.

4. Hankimme kukkia keittiön ja olohuoneen pöydille. Käytimme välillä tulppaaneita ja välillä ulkoa haettuja vihreitä oksia.

5. Laitoimme kaikki valokuvat ja liian henkilökohtaiset esineet pois näkyviltä. Valokuvat vaihdoimme itse wordilla tekemiini tauluihin. Tässä muuten helppo diy, kuinka saada itsetehtyjä tauluja seinälle piristykseksi, tai vaikkapa muuttoa varten vähällä rahalla ja vaivalla. Tarvitaan vain valkoista A4 paperia, tulostin, tietokone, Wordi ja paljon luovuutta. SItten vain luovuutta peliin ja suunnittelemaan Wordilla erilaisia kuvioita ja tekstejä paperille, tulostus, leikkaus ja kehystys. Sitten vain lopputulokset sommiteltuna kokonaisuutena seinälle. Meillä lopputulos näytti tällaiselta:






 
Tässä vielä muutama kuva näyttöjen ajalta.


 

3/06/2016

Raskausviikko 17 ja kuulumisia


Aika kuluu kuin siivillä ja blogin päivittäminen on ollut vähän heikoilla kantimilla viime aikoina. Pikku V on valvottanut muutaman viikon ajan öisin ja väsymystä on ollut koko perheellä ilmassa. Nyt viikonloppuna onneksi sain nukkua enemmän, joten virtaakin tuntuu olevan enemmän. Päätinkin nyt kertoilla vähän meidän kuulumisia ja raskaus juttuja.

Menossa on nyt raskausviikko 17, tänään tarkalleen rv 16+4. Pikkuinen on edelleen matkassa mukana ja olo on pääosin ollut ihan hyvä, jos ei väsymystä lasketa. Maha on jo kasvanut ja näkyy, joten kävin tällä viikolla ostamassa itselleni uudet mustat äitiyshousut. Maha kun ei enää meinaa mahtua niihin housuihin, joita yleensä käytän. Pikku V:n raskausaikana en juurikaan ostanut äitiysvaatteita, kun makasin niin pitkään loppu raskaudessa. Ostin oikeastaan sellaisia vaatteita, joita pystyi hyödyntämään raskauden jälkeenkin, kuten edestä auki olevia neuleita, talvi aika kun oli. Nyt ajattelin että pakko se on hankkia vaatteita, kun tuo mahakin pullahti tässä raskaudessa jo aiemmin näkyville. Muotikin oli vähän eri nyt, kun Pikku V:n raskaus aikana käytin pääosin pitkiä paitoja ja legginssejä. Tässä raskaudessa olen raskaana myös kesällä, joten taitaa Pikku V:n aikana käyttämäni neuleet jäädä kaappiin. Jotkut sortsit tai vastaavat pitäisi sitten kesäksi hankkia ja jotakin muutakin kivaa vaatetta, mutta niitä sitten kerkeää tässä kevään mittaan hankkia.

Liikkeitä olen koittanut kuulostella, mutta en kyllä vielä osaa sanoa, että ovatko ilmavaivoja vai liikkeitä. Noh, eiköhän ne liikkeet tässä muutaman viikon sisällä ala tuntumaan kunnolla.

Eilen tajusin, että kamala me ei olla otettu vielä yhtään maha kuvaa koko raskauden aikana. Pikku V:n raskaus aikana otettiin joka viikko kuva, josta pystyi seuraamaan mahan kasvua. Noh, nyt sitten otimme kuvan ja jaan sen nyt teidän iloksi täälläkin. Onhan se maha jo vähän kasvanut ja pömpöttää kivasti. Kun olen kuitenkin aika hoikka ihminen, niin ei se maha tällain ole kyllä aiemmin pömpötellyt. Ihanaa, mulla on kohta raskausmaha!


 

Muutama ikäväkin juttu on näihin viikkoihin mahtunut, nimittäin minulla todettiin raskausdiabetes. Tässä nyt sitten olen mittaillut sokereita ja noudattanut ruokavaliota. Arvot ovat oleet kokoajan rajojen sisällä, joten suurempaa huolta asiasta en juuri nyt kanna. Kun sain tiettää sokeri rasituksen tuloksen ja tämän diabeetes jutu, niin olin kaksi päviää ihan maissa ja itkeskelin paskaa kehoani ja tuuriani. Että tästä se alamäki taas alkaa, että näin ne ongelmat alkaa kerääntyä tässäkin raskaudessa. Että enhän minä voi saada normaalia raskautta ja synnytystä ja lasta joka ei meinaa kuolla. Että ei tässä taas ole mitään toivoa saada vastasyntynyttä rinnalle, kun se kuitenkin viedään suoraan pois. Noh, onneksi se alku järkytys kuitenkin helpotti ja sokereita mittaillessa mieli on muuttunut levollisemmaksi, kun ne ovat olleet ihan ok ja ylityksiä ei ole tullut.

Toinen huolestuttava seikka on liittynyt tähän minun kohdunkaulaani. Pikku V:n raskaudessahan kohdunkaulani lyheni n. 6 milliin ja olin vuodelevossa viikolta 27+0 lähes siihen asti, kunnes Pikku V syntyi  rv 37+6. Kokoajan ennen uutta raskautta minulle hoettiin, että seuraavaa raskautta tarkkaillaan sitten paljon tarkemmin. Noh, nyt sitten kun olen raskaana, niin ensimmäisen ajan naistenklinikalle tarkistukseen sain vasta rv 26. Tätäkin aikaa odottelin kuusi viikkoa siitä, kun lähete oli neuvolasta naistenklinikalle laitettu. Noh ei se kyllä mielestäni voinut mennä näin, että ensimmäinen tarkistus olisi vasta lähes silloin, kun viimeeksi jo makasin lyhentyneen kohdunkaulan takia. Minulle on sanottu, että toisessa raskaudessa kohdunkaula voi alkaa lyhenemään jo rv 15. Kyllä suututti tämä taas, että paljon lupaillaan, mutta tämä on tulos, että ei ketään oikeasti kiinnosta. Onneksi mennessäni neuvola lääkärille hän oli sitä mieltä, että eihän tämä nyt näin voi mennä. Hän teki sisä tutkimuksen ja totesi kohdunsuuni olevan todella oudossa paikassa edessä ja todella alhaalla. Noh, tästä lähti sitten uusi lähete naistenklinikalle ja vastaus muutetusta ajasta tuli jo kahden päivän kuluttua neuvolalääkäri käynnistä. Aika on nyt tulevana tiistaina, eli rv 16+6, mikä on todella hyvä juttu. Nimittäin viikon sisällä minulla on alkanut olemaan taas sellaisia alavatsa kipuja ja paineen tunnetta alavatsalla pitkään pystyssa ollessa. Olen myös tuntenut joitakin supistuksia, joten hyvä että se aika on jo nyt, että tarkistavat tämän hetkisen tilanteen. Muutenkin välillä kun käyn isommalla asialla vessassa, niin kohdun napukka/kohdun suu näkyy emättimen suulta, joka on myöskin hieman huolestuttavaa. Noh, onneksi saan näihin kohta joitan selvyyttä, että miten vaikuttaa tähän raskauteen ja että kuinka huolissaan näistä nyt sitten pitää olla.

Muuten raskaus on edennyt ihan hyvin. Mieli on ollut parempi, kuin Pikku V:n raskaus aikana muutamista lyhyistä notkahduksista huolimatta. Nyt olen jo uskaltanut heittäytyä näihin mukaviinkin raskaus juttuihin mukaan. Olen etsinyt oikeanlaista bola korua ja löytänyt muutaman kiva vahtoehdon. Joka raskaus viikon alussa luen mitä kyseisellä viikolla tapahtuu ja olen innoissani. Olen myös innoissani hypettänyt uutta äityspakkausta, joka paljastettiin virallisesti perjantaina. Usein mielessäni käy myös, että wau, mun massussa on varmasti kyllä aivan mahtava tyyppi. Kun Pikku V:kin on niin mahtava, niin kyllä tänkin täytyy olla. Et kohta mulla on mun maailman kaks mahtavinta tyyppiä täällä. Nyt kun hän vielä pysyisi matkassa mukana mahdollisimman pitkään.

 

Ensiaskeleita


Torstaina meillä tapahtui joitan älyttömän hienoa, jotain mitä olemme odottaneet niin kauan. Nimittäin Pikku V otti hänen ensimmäiset askeleensa. Voi sitä onnen ja ylpeyden määrää, meillä kävellään. Pikku V 1v ja vajaa 11kk kävelee vihdoinkin! 

Kerkesimme aloittaa taas uuden fysioterapia pätkän edellis viikolla, jolloin fysioterapeutti totesi, että kyllä tämä poika pian kävelee. Jotenkin näiden monien kuukausien odottamisen jälkeen ajattelin, että noh katsotaan, voihan se olla mahdollista. Muutama viikko sitten Pikku V alkoi seistä ilman tukea. Tämä edistysaskel loi entisestään toivoa siitä, että Pikku V kävelee ennen kuin täyttää kaksi. 

Torstai aamuna ennen toista fyssari käyntiä Pikku V otti ne ensimmäiset askeleet. Hän seisoi keskellä lattiaa ja ojensi kättään minulle, että tule taluttamaan äiti. Noh, ojensin sitten kättä, mutta en tarpeeksi lähelle. Tällöin Pikku V otti askeleen ja kurkotteli kättäni. Tällöin jattelin että nyt en annakaan ottaa ihan vielä kiinni kädestä ja vedin kättäni taaksepäin. Pikku V otti neljä askelta ja sitten otti kädestäni kiinni, kun ajattelin että nyt pitää jo antaa ottaa kiinni. Siitä se lähti. Fysioterapeutin tullessa pitämään meille toista fyssari kertaa kerroin hänelle näistä muutamista edistys askeleista, että Pikku V seisoo ilman tukea ja otti aamulla muutaman askeleen. Tällöin Fyssari totesi, että tuoppa joku naru tai vyö. Noh, vaatekaapista löytyi oikein sopiva vyö, jonka avulla saimme Pikku V:n ottamaan itsenäisia askeleita paljon lisää. Aluksi pidin vyöstä tiukasti kiinni Pikku V:n kävellessä. Lopulta aloin höllätä otetta ja lopulta irrotin kokonaan vyöstä ja Pikku V vain jatkoi kävelemistä. Nyt meillä sitten jo kävellään ihan kunnolla. Keitiöstä olohuoneeseen ja takaisin, olohuoneesta eteisen peileille ja äidin luota iskän luokse. Kävellään ihan oikeasti ja itse! Ilo on ollut meillä pinnassa, pikku V selkeästi pitää kävelystä ja haluaa kävellä. Hänen ilonsa uudesta opistusta taidosta näkyy, naama on kävellessä kuin hangon keksi, yhtä hymyä ja naurua, kuplivaa riemua.

Tässä vielä torstaina otettu kuva ensimmäisistä askelista iskän luota äidin luokse. Oon kyllä niin ylpeä ja onnellinen äiti!



Viimeisestä postauksesta on jo pitkä aika, mutta kaikki on pääosin hyvin ja seuraava postaukseni onkin sitten raskaus ja kuulumis postaus.