11/15/2016

Baby - Vac vauvojen ja taaperoiden nenäimuri - helpotus vauvan nuhaan



Niinhän siinä sitten kävi, että meillekin tuli vierailemaan flunssa. Minä ja vauva ollaan oltu tässä jo päälle viikon verran kunnon flunssassa ja kolmen kuukauden ikäisellä vauvallahan se ei ole mikään ihan kiva juttu. Vauva rohisee, yskii, aivastelee ja on selkeästi ollut kipeänä. Yleis vointi vauvalla on kuitenkin ollut hyvä ja hän on ollut pirtsakan oloinen, joten suurempaa, ylitsevuotavaa huolta en yhtä yötä luukuunottamatta ole kantanut.  Ikäväähän se kuitenkin on kun pieni sairastaa ja aiheuttaa kyllä minussa tämä flunssa pieniä huolen hetkiä. Ensimmäisenä yönä nimittäin mietin, että pitääköhän meidän lähteä käymään näytillä kunnon lääkärillä ja pelkäsin että vauva tukehtuu. Näin siis vietin yhden unettoman yön, kun en osannut nukahtaa, koska aloin pelätä vauvan tukehtumista. Flunssa selkeästi vaikeuttaa myös syömistä, koska vauvan nenä on tukossa ja räkäinen ja rintaa imiessähän ilma pitäisi hengittää sisään nenän kautta. 

Noh, monen ystäväni suosituksesta, joiden vauvoja on hoidettu lastenklinikalla flunssan takia päätin hankkia meille Baby- Vac nimisen nenäimurin, joka on kyllä loistava tuote. Tätä laitetta lastenklinikalta on näille kaikille perheille suositeltu vauvan olon helpottamiseksi ja rään irroittamiseksi nenästä. Nenäimurista ja nenä friidasta ei voi edes puhua samana päivänä, kun tuo imuri on ihan ylivoimaisesti parempi. Kyllä lähtee räkä rööreistä, kun tuolla laitteella sen nenän tyhjentää. Lapsi on selkeästi tyytyväinen ja syöminen onnistuu paremmin, eikä äidin tarvitse viettää unettomia öitä vauvan tukehtumisen pelossa. Suosittelenkin tätä  imuria kaikille lapsiperheille, omaamme olemme olleet ihan super tyytyväisiä.

Imurin  käyttöikäkin on suhteellisen pitkä, koska se käy vastasyntyneestä kuusivuotiaaseen asti. Siinä ajassa kerkeää kyllä monet flunssat sairastaa ja imuri varmasti maksaa itsensä takaisin. Hinta imurilla oli siinä kolmen kympin pintaa, joten mistään ihan kauhean hintavasta sijoituksesta ei siis ole kysymys.  Päätin kirjoittaa tästä blogiini, koska yllättävän moni lapsellinen ystäväni ei ole tästä mahdollisuudesta koskaan kuullutkaan ja kun tämä nyt vain sattuu olemaan tosi hyvä apu flunssaisen lapsen olon helpottamiseksi. Me ostimme oman Baby - Vac nenäimurimme yliopiston apteekista.

Baby-Vac nenäimurin verkkosivuilla imurista kerrotaan seuraavaa:

Baby-Vac Nenäimuri on kansainvälisesti myyty tuote, joka kehitettiin Unkarissa vuonna 1995. Sittemmin nenäimuri on levinnyt maailmanlaajuisesti Amerikkaa myöten ja vihdoin se on saatu myös Suomeen. Tuote on voittanut Vuoden Paras Tuote palkinnon Kanadassa vuosina 2005-2007 (Quality of life omnimedia).
 Baby-Vac Nenäimuria käytetään pölynimurin avulla ja tämä tuntuu lapsesta samalta kuin hän niistäisi voimakkaasti. Nuhainen lapsi saa avun muutamassa sekunnissa ja pystyy hengittämään, syömään ja nukkumaan paremmin. Baby-Vac Nenäimuri on kuluttajamarkkinoiden nopein ja tehokkain, mutta kuitenkin turvallinen kotikäyttöinen laite nuhaisen lapsen liman poistamiseen. Baby-Vac Nenäimuri sopii käytettäväksi 0-6 vuotiaille lapsille. Baby-Vac Nenäimuri täyttää turvallisuus- ja hygieniavaatimukset. Tuote on CE-merkitty.(www.nenaimuri.fi)


Baby- Vac nenäimurista ja sen hankkimisesta voit lukea lisää Baby -Vac nenäimurin nettisivuilta.

Tämä ei ole maksettu, eikä yhteistyö postaus vaan ihan omaan kokemukseen perustuva hyvän tuotteen hehkutus.

11/13/2016

Isänpäivän viettoa, helppo norsu taulu Diy



Tänään monissa kodeissa on juhlittu isää, niin meilläkin. Meillä iskä sai lahjaksi itse tekemämme hienon kortin, suklaata, erikoiskahvia ja hienon parkkimittarin, jossa lukee isä parkissa. Kortissa on Pikku V:n ja vauvan käden jäljet joista tein pienet norsut. Yhdessä sitten Pikku V:n kanssa liimasimme paperin, jossa käden jäljet olivat kartongille. On kyllä mukavaa, kun Pikku V on jo sen verran iso, että voidaan jo vähän askarrella yhdessä.

Meillä iskä sai myös hienon aamiaisen, jossa tarjolla oli mm. munakokkelia, kaksia erilaisia nakkeja, coctail piirakoita, leikkelettä, tomaattia, kurkkua, appelsiinia, erilaisia juustoja, viinirypäleitä, piparia homejuustolla, mustikka piirakkaa ja toska kakkua. Juomana oli tietenkin kahvia, teetä, Bonne mehua ja maitoa. Aamupalan (kokkelit, nakit, lihapullat, appelsiinin siivut, kattaminen, jälkiruoka pöytä jne.) teko kahden kirkuvan ja kiukkuavan lapsen kanssa vei kyllä useamman tunnin aikaa, koska sen tekemisen aikana oli myös 4 kakkavaipan vaihtoa ja yhden vauvan syöttö hetki. Vauva huuti välillä sitterissä ja Pikku V sääti kaikkea muuta. Välillä kyllä hermon päälle ottaa, kun molemmat huutaa ja kärttyää, kun jotain yrittää tehdä. Mutta kyllä se aamupala valmistui ja hyvää oli. Ainut juttu mikä vähän hetken harmitti oli se, että eilen ostamani esipaistettu patonki olikin homeessa, vaikka päiväystä oli vielä useamman kuukautta jäljellä. Siinä sitten pohdin, että mitäs nyt, mutta tilanteen pelasti pakkasessa olleet coctail piirakat. Patongin sijasta söimmekin sitten niitä.

Päivän ohjelmaksi kehitin pienen askartelu tuokion. Halusin nimittäin jalostaa pidemmälle tuota ideaa kämmenen kuvista paperilla, niinpä teimme kädenjälki norsu taideteoksen koko perheen kanssa yhdessä. Painoimme kaikki kädenjälkemme paperille.

 Kädenjälki norsu taideteos (Diy)

Vaikeusaste: Helppo, joten sopii myös perheen pienimpien kanssa tehtäväksi.

Tarvikkeet: Kartonkia tai paperia, Vesivärit, pensseli, musta tussi ja tarvittaessa sakset ja valokuva teippiä.

Ensin maalasimme kätemme vesivärillä ja painoimme kätemme paperiin. Tässä kannattaa ottaa huomioon perheenjäsenten käsien koko, koska meillä paperi oli liian pieni, joten kaikkien kädenjäljet eivät mahtuneet samalle paperille. Kun kädenjäljet olivat kuivuneet tein kädenjäljistä tussilla piirtämällä norsuja. Piirsin norsuille korvat, hännät, suut ja jalkoihin kynnet. Koska kaikkien kädenjäljet eivät mahtuneet samalle paperille, niin leikkasin ne irti ja sommittelin ne niin, että ne saatiin mahtumaan yhdelle A4 kokoiselle paperille. Tämän jälkeen laitoin valokuva teipin palasilla kädenjälki norsut paperiin kiinni. Lopuksi kehystimme yhdessä tekemämme taideteoksen ja laitoimme sen hyllylle koristamaan kotiamme.  

Ajatuksena tässä oli se, että tekisimme kotiimme jotain yhdessä, jotakin niin helppoa, että jokainen perheenjäsen voi sen tekemiseen osallistua. Niinpä tämä oli hauska pikku puuhastelu ja sen tulosta voimme ihailla kotonamme. Me teimme sen yhdessä ja se on just hyvä, meidän hieno perhe!
 
Kädenjälki norsu taulu


Päivän kohokohta oli  tietenkin kahvit marianne kääretortun, suklaa suukkojen ja muiden herkkujen kera. Tällä kertaa kääretorttu ei valitettavasti ollut oma tekemä, vaan kaupasta ostettu, mutta ajoi asiansa. Paukut ei vain riittänyt leipomiseen. Hyvää oli kuitenkin.

Tämä isänpäivä oli miehelleni ensimmäinen kahden lapsen isänä, joten pitihän sitä nyt vähän juhlistaa hyvällä aamupalalla ja yhteisellä ajanvietteellä. Hauska isänpäivä on nyt takana ja nyt on hyvä fiilis.

Tässä vähän kuva materiaalia meidän isänpäivästä:

 
Pikku V vei iskälle lahjan aamulla sänkyyn.


M puhaltaa kynttilät. 2 lasta ja 2 kynttilää

Isänpäivä kortti

Lahjukset




 
Onnea kaikille isille, eli hyvää Isänpäivää 2016!

Vauvan tuoksuisia kuulumisia


Pikku neitonen alle viikon vanhana


Blogi on elänyt hiljaiseloa ja usean kuukauden ajan, melkeinpä koko loppu raskaudesta saakka. Nyt kuitenkin haluan katkaista tämän pitkäksi venyneen tauon. Nimittäin lopettamassa blogin pitämistä en ole, mutta väsymys ja ajan puuten on vienyt voimat bloggaamiselta. Mutta nyt kerron sen, mitä minun on pitänyt kertoa täällä jo kolme kuukautta sitten.

Maha rv 36

Olemme eläneet vauva kuplassa. Synnytys käynnistyi rv 38+5, eli täysille viikoille päästiin vuodelevosta huolimatta ja meidän suloinen pieni prinsessamme näki päivänvalon 8. elokuuta Naistenklinikalla. Stretegiset mitat neidillä olivat 2605g ja 47cm. Synnytys meni todella hyvin ja tyttö syntyi hyvä vointisena 9 pisteen prinsessana. Minäkin voin todella hyvin heti synnytyksen jälkeen verrattuna Pikku V:n syntymään. Sairaalassa olimme 5 päivää, koska neitosen sokeri arvoja tarkkailtiin sen raskausdiabeetekseni vuoksi, mutta arvot olivat hyviä ja ongelmia ei sen puolesta tullut. Imetyskin lähti alku vaikeuksien jälkeen lopulta ihan hyvin käyntiin, joten tällä hetkellä mennään ihan täysimetyksellä. Nyt neitonen on muutamaa päivää päälle 3 kuukautta vanha. Hän osaa jo hymyillä ja on hyvin kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Hän on Ihana! On ihana seurata, kuinka hän kasvaa ja oppii uusia juttuja. 


Olen niin kiitollinen siitä miten kaikki on mennyt raskaudessa, synnytyksessä ja vauvan ensimmäisinä kuukausina niin eri tavalla, kuin viimeeksi. Vaikka jouduinkin loppu raskaudesta vuodelepoon, niin kaikki meni lopulta kuitenkin hirmu hyvin. Vauva syntyi elävänä ilman komplikaatioita ja sain hänet heti syliini. Imetys onnistui ja koliikkia ei tullut. Tämä tuntuu melkein kuin olisi voittanut pääpalkinnon lotossa. Näinkö niillä muilla äideillä onkin mennyt, kenellä on kaikki mennyt hyvin. Wau, ompa ollut hieno kokemus.

Elämä neljän hengen perheenä on lähtenyt pääosin ihan hyvin käyntiin, mutta olen itse tällä hetkellä jotenkin todella väsynyt. Yöt ovat olleet jo raskaus ajalta aika rikkonaisia ja rikkonaiset yöt vain jatkuvat, se väsyttää. Pitää kuitenki olla hyvin onnellinen siitä, että Pikku V:llä ollut rankka koliikki ei toistunut tämän vauvan kohdalla. Kyllä neitonen itkeskelee ja öisin syö ja valvoskelee, mutta ei kuitenkaan huuda 24/7, niinkuin veljensä teki ensimmäiset kuukaudet. Rankkaa tästä tekee se, että nyt lapsia on kaksi ja univajetta ei pysty paikkaamaan edes päivällä, koska pikku  V ei tietenkään nuku kuin lyhyet päiväunet. Vaikka vauva nukkuisi päivisin, niin Pikku V ei nuku, joten omista päiväunista voi vain haaveilla.

Pikku V on kasvanut iso veljen rooliin ihan hyvin. Minua kohtaan hän oli vauvan syntymän jälkeen aluksi tosi karu, minä en kelvannut mihinkään ja minua lyötiin, purtiin jne, mutta vauvaa kohtaan hän on ollut tosi nätisti. Mustasukkaisuutta osoitettiin onneksi siis vain äidille, mikä oli parempi, kuin että vauva olisi ottanut osumaa. Muita kuulumisia pikku V:llä on, että hänen ensimmäiset sanansa ovat Hau hau ja auto. Kävimme M:n kanssa sellaisella tukiviittomis ja kuvat kurssilla ja nyt niitä viittomia pitäisi yrittää Pikku V:n kanssa opetella, jotta kommunikaatiomme helpottuisi. Pikku V kyllä ymmärtää puhetta todella hyvin, mutta ei itse tuota sitä, joten kaikki hänen kommunikaationsa on fyysisempää sorttia. Olisi siis hyvä, jos hän oppisi näitä viittomia ja kykenisi niillä kertomaan paremmin asioita. Puhetta siis odottelemme edelleen ja toivon kovasti, että se puhe sieltä lähtee tulemaan.

Tulevissa postauksissa voisin kertoilla lisää loppu raskaudesta, synnytyksestä ja tämän hetkisestä arjestamme. Pikkuhiljaa voisin myös esitellä tämän kotimme, koska sitäkään en ole vielä täällä blogissa tehnyt. Minulla on ollut jotenkin kamalat sopeutumis vaikeudet tähän asuntoon ja olen kyllä kipuillut kovin sen kanssa, että tulenko ikinä viihtymään tässä kodissa, mutta kai se tässä ajan kanssa on helpottanut. Nyt muutaman viikon ajan olemme laittaneet täällä vähän paikkoja kuntoon ja olen jopa päässyt sisustamaan, niin kyllä se pieni kodikkuuskin on alkanut tänne hiipiä. Pitkään tämän on kyllä vienyt, koska olemme asuneet tässä jo päälle puoli vuotta ja vasta nyt tämä alkaa tuntumaan enemmän kodilta. Paljonhan täällä on vielä laittamista ja sellaista jonka haluaisin muutta, mutta tämä on hyvä alku ja edistystä. 

Pitäisi miettiä myös sitä, että millähän nimellä tulen tätä meidän neitiä täällä blogissa kutsumaan. Neiti on saanut kyllä nimensä ja ristiäiset on pidetty, mutta oikealla nimellään en häntä tule täällä kutsumaan. 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. 


 

6/23/2016

Ikean Patrull turvaportit vaarallisia!!!





Luin tänään uutisista, että Ikeassa myynnissä olleet turvaportit mallia Patrull, Patrull Klämma ja Patrull Fast ovat vaarallisia ja vedetty pois markkinnoilta. Ikea pyytää kaikkia kyseisen mallisia portteja ostaneita palauttamaan ne takaisin ikeaan. Kuittia ei tarvitse olla ja rahat saa takaisin.

Meillähän on näitä portteja kaksin kappalein, portaiden ylä- ja alapäässä, joten menee portit kivasti vaihtoon just ennen juhannusta. Eihän siinä, mutta kun me vasta kaksi kuukautta sitten ostettiin nuo portit meille ja jouduttiin vielä lisä seinänpätkää rakentamaan, jotta saatiin yläkerran portti kiinnitetyksi. Joten ehkä nyt vähän harmittaa. Turvallisuus ennen kaikkea, riskiä ei oteta ja me ainakin palautetaan portit Ikeaan ja suosittelen, että niin teet sinäkin, jos tällaisen portin olet ostanut. 

Soitin vielä Ikeaan, koska en ollut varma meidän porttien merkisitä, koska portissa ei sitä lukenut. Ikeassa sanottiin, että heillä ei nyt ole ollut myynnissä muun merkkisiä turvaportteja, joten suurin osa Ikeasta ostetuista turvaporteista on juurikin näitä Patrull merkkisiä, palautettavaksi pyydettyjä portteja.

Halusin tämän nyt laittaa blogiini, jotta jos joku ei ole tätä uutisista huomannut.

Poista tämä Ikean turvaportti käytöstä! 

6/20/2016

Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma.



Rv 30+0



Blogini hiljaiselo pääsi taas pitkäksi, kuin nälkävuosi. Pikku V:n rytmit heittelee ja välillä ei nukuta päiväunia ja toisinaan myös yöunet jäävät lyhykäisiksi. Vaikka yö olisikin ollut levoton ja herraa olisi saanut palautella useamman kerran takaisin sänkyyn, saattaa päiväunet jäädä lyhyiksi.Tämä taas on saanut tämän mamman hyvin väsyneeksi. Myöskin raskaudesta johtuva öisin vessassa ravaaminen väsyttää entisestään. Blogin päivittämiselle ei ole tämän arjen keskellä jäänyt voimia, eikä aikaa, vaikka paljon asiaa olisikin ollut tänne kirjoitella. Noh, paljon on tapahtunut, niin hyvässä, kuin pahassa. Kerron teille tässä nyt niitä tärkeimpiä kuulumisia.

Raskaus on edennyt jo viikolle 32, tarkemmin sanottuna rv. 31+5. Kaikki ei nyt kuitenkaan ole mennyt ihan putkeen, nimittäin 31+1 olleessa tarkistuksessa kohdunkaulani todettiin yht äkkiä lyhentyneen 1,5-2cm (mittaajasta riippuen), joten tässäkin raskaudessa vuodelepo kutsui. Myös jokin testi, jolla mitataan jotain hormoonia, joka kertoo ennenaikaisen synnytyksen riskistä oli plussa. Tämä voi ennakoida lääkäreiden mukaan synnytyksen käynnistymistä kolmen viikon sisään, mutta varmaahan mikään ei ole. Sain siis kortisonit kypsyttämään vauvan keuhkoja. Nyt siis olen makaillut kotosalla siitä saakka, eli vajaat kaksi viikkoa. Pyynnöistäni ja vuodelepo käskystä huolimatta lääkäri ei suostunnut määräämään minua sairaslomalle, mikä tuntuu itsestäni ihan järjen vastaiselta. Lääkäri totesi, että jos olisin töissä, niin hän laittaisi minut sairaslomalle saman tien, mutta koska olen hoitovapaalla, niin saikkua ei heru. No, helppohan se on päälle kaksi vuotiaan kanssa makailla täällä, ööh, no ei ole! Kelasin, että ei taida lääkärillä olla vielä omia lapsia, kun tätä kotiäidin elämää ihan lomana pitää. Noh, onneksi oli kesä ja loma ajat, nimittäin sain lopulta järkkäiltyä Pikku V:lle tänne hoitajia, jotta pystyn itse lepäilemään. Viime viikon alussa veljeni oli hoitamassa Pikku V:tä, loppu viikosta hoito avuksi tuli ystäväni Lappeenrannasta, joka on myös Pikku V:n kummi. Sunnuntaina äitini tuli meille ja on nyt sitten määrittelemättömän pituisen ajan täällä meitä auttelemassa. Mitä tekisinkään ilman näitä kaikkia ihania ihmisiä, perhettä ja ystäviä? Noh, olisin lirissä! 

Tuossa samassa tarkistuksessa rv. 30+1 jossa kohdunkaulan lyheneminen paljastui, niin lääkäri epäili myös istukan vajaa toimitaa. Pikkuinen ei ollut oikein kasvanut tarpeeksi (paino arvio 1195g), ja jotain häikkää saattoi olla jossakin virtauksissa. Tämä ei kuitenkaan ollut varmaa, vaan saattoi olla myös ultraus laitteesta johtuvaa häiriötä. Saimme siis viikon päähän uuden tarkistus ajan ja myös yhden ajan käyrille. Joten huolta tässä on kyllä ollut. Ennenaikaisen synnytyksen riski ja vielä häiriö istukassa. Seuraavassa tarkistuksessa, joka oli viime torstaina eli rv 31+1, ei kuitenkaan löytynyt viitteitä istukan vajaatoiminnasta tai pikkuisen ahdinko tilasta. Taisimme ainakin toistaiseksi selvitä pelkällä säikähdyksellä. Tarkistuksessa pikkuinen oli myös saanut viikon aikana ihan kivasti painoa (paino arvio 1425g), joten painostakaan ei nyt huomauteltu. Myöskään kohdunkaula ei ollut lyhentynyt lisää ja oli edelleen kiinteä ja kiinni sisältä ja ulkoa.

Huolta ja stressiä on nyt siis ollut ja niinkuin lääkäri totesi yhden käynnin aikana, että raskaudessa mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma, pitää hyvin taas paikkansa tämänkin raskauden kohdalla. Joillekin raskaudet ovat todella helppoja ja he ovat elämänsä kunnossa, mutta minulle ja monelle muulle raskaus on täynnä huolta ja stressiä. Nyt kuitenkin tilanne on ihan ok. Viikot on jo 32, joten pikkuinen varmaankin selviäisi ihan hyvin, vaikka keskosena syntyisikin, mutta tietenkin toivon vielä monta lisä viikkoa massussa, mielellään ihan sinne täysiaikaisuuteen saakka. 

Henkisesti tämä tietenkin on aika rankkaa, mutta nyt ei ole kuitenkaan ollut niin rankkaa, kuin Pikku V:n raskauden aikana. Vikkoja on enemmän, kun Pikku V:ltä vuodelepo alkoi jo 27+0. Kohdunkaulani oli silloin vain 6mm ja nyt jopa 1,5-2cm, joka on Pikku V:n raskauteen nähden paljon. Nyt saan makailla kotona ja minulla on täällä ihania ihmisiä apuna, kun taas Pikku V:n aikaan makasin sairaalassa ja lopulta yksin kotona.

Mieliala on pääosin positiivinen ja olen pystynyt jo miettimään ristiäisiä ja kaikkea muuta mukavaa, sekä suunnittelemaan tulevaa. Pikku V:n raskauden aikana olin henkisesti ihan romuna. Pelkäsin vain kokoajan että vauva kuolee tai vammautuu pahasti. En siis kyennyt edes ajattelemaan sitä, että meille oikeasti tulee elävä vauva kotiin, joten en oikein kyennyt  henkisesti valmistautumaan vauvan saamiseen. Kun en ollut osannut ajatella vauvaa elämääni, niin alku vauvan kanssa kaiken tapahtuneen ja ahdistuksen, sekä stressin jälkeen ei ollut helppoa, eikä koliikki sitä ainakaan helpommaksi tehnyt. Nyt onkin jollakin lailla eri tilanne, vaikka näitä ongelmia on tässäkin raskaudessa ilmestynyt. Meille tulee vauva, ihana pieni vauva. 

Mutta tällaista meillä. Nyt vain odotellaan ja makoillaan. Päivisin makailen pääosin alakerran sovalla, joka on levitetty ja laitettu sänky kuntoon. Tässä on hyvä, kaikki on käden ulottuvilla. On lukemattomia naistenlehtiä, televisio, läpäri ja puhelin. Lähellä on vessa, jääkaappi, ruokaa, juomaa ja seuraa. Että mikäs tässä ollessa. Niin ja pakko tunnustaa, että raskausdiabeteksesta huolimatta on muutama jäätelö ja karkki saattanut upota tämän parin viikon aikana. Elämän pieniä nautintoja. Tässä kuvaa tämän päivän vuodelepo meiningeistä:




5/18/2016

Raskausviikko 27+0 ja kuulumisia








Kaikesta viime kuukausina olleesta hässäkästä johtuva blogitaukoni venyikin yllättävän pitkäksi. Nyt vasta alkaa tuntua siltä, että paukut ja jaksaminen riittää taas blogin kirjoitteluun. Menneet viikot (lähes koko kevät) ovatkin olleet minulle ärettömän kiireisiä ja rankkoja, joten päätin tulla kirjoittelemaan tänne vasta, kun tilanne helppottaa. Mitään pahaa ei siis ole tapahtunut, siksi en ole kirjoittamatta jättänyt, vaan olemme muunmuassa muuttaneet, viettäneet Pikku V:n 2 vuotis syntymäpäivät, pakanneet ja purkaneet laatikoita, jne. Jotenkin näin raskaana tämä muutto vain vei muun arjen pyörittämisen lisäksi ihan kaiken ylimääräisen energian. Voinkin sanoa, että oli kyllä aika rankka muuttaa ja hoitaa kaikki se, mitä muuttamiseen liittyy, varsinkin kun muutossa ei koskaan kaikki menen niinkuin strömssössä. Erityisen rankkaa se oli varsinkin tässä tilanteessa, kun kaikkea ylimääräistä rasitusta, nostelua ja kantelua pitäisi välttää. Eihän sitä muuttaessa kuitenkaan rasitukselta välty, joten olenkin ollut ihan rätti väsynyt ja ihan puhki. Muuton loppupuolella mietinkin, että jos se kohdunkaula ei nyt tällä reuhtomisella lyhentynyt, niin ei se sitten kyllä varmaan lyhenekään. 

Jouduin yhtenä iltana muuton jälkeen käymään päivystyksessä alavatsa ja selkäkipujen vuoksi. Ne kivut olivat siis ihan samanlaisia kipuja, kuin Pikku V:n raskaudessa, jotka sitä kohdunkaulaa olivat lyhentäneet. Onneksi kuitenkin säästyttiin säikähdyksellä ja kaikki oli hyvin. Sanoivat vain, että liikaa rasitusta on nyt kyllä ollut ja että jatkossa enemmän rauhallista meininkiä ja lepäilyä. Onneksi suurin muutto hässäkkä oli jo takana ja sain enemmän levättyä. Nyt kuitenkin mutto on pääosin hoidettu ja enää vain muutama laatikko työhuoneessa purkamatta. Pikkuhiljaa alkaa arki täällä uudessa kodissa asettua muutaman viikon alkukankeuden ja vanhan kodin ikävöimisen jälkeen uomiinsa. Niin tosiaan, ikävöin kyllä muutaman viikon tässä aika kovastikin vanhaa kotiamme ja tämä uusi koti tuntui jotenkin ihan kamalalta ja löysin siitä vain vikoja ja puutteita. Pikkuhiljaa tämä asunto on kuitenkin alkanut muuttua kodiksi ja ajatuksen positiivisemmiksi. Eihän tämä vielä läheskään valmis ole monet tavarat etsivät vielä paikkaansa, remppaa ja sisustamista on tulevaisuudessa luvassa, mutta koti tämä alkaa minulle jo pikkuhiljaa olla. Tästä aiheesta tulevaisuudessa kirjoittelen enemmän ja esittelen vähän meidän uutta kotiamme teillekin. 

Nyt kuitekin tämän päivän tärkeimpään asiaan, nimittäin täällä voidaan loistavasti ja mahan kasvattelu jatkuu. Tänään täyttyi raskausviikko 27. Tämä viikko ja varsinkin tämä päivä 27+0 on minulle erittäin merkityksellinen, koska Pikku V:n raskaudessa jouduin vuodelepoon naistenklinikalle juuri tänä samana päivänä rv 27+0. Siitä alkoi pelko lapsen ennenaikaisesta syntymästä, menettämisestä ja mahdollisista lapsen vammoista ennenaikaisuuteen liittyen. Tämä oli Pikku V:n raskauden karmein jakso. Nyt kuitenkin kaikki on hyvin. Tätä raskautta on seurattu hyvin tiiviisti ja käyntejä tarkistuksissa on kahden viikon välein. Viime viikolla tarkistuksessa kaikki oli aivain loistavasti ja mitään muutoksia kohdunkaulassa ja kohdun sisä- tai ulkosuussa ei havaittu. Pikkuisellakin oli kaikki hyvin. Hän kasvaa tasaisesti -1 käyrällä, niinkuin veljensäkin kasvoi raskaus aikana ja on kasvanut tasaisesti -1 käyrällä synnyttyäänkin.Painoarvio oli viime viikolla noin 732g, eli hentoinen, mutta vastaa viikkoja. Arvio olikin, että suunnilleen saman kokoinen vauva sieltä putkahtaa ulos, jos tämä raskausdiabetes ei ala loppuraskaudessa vaikuttamaan lapsen kokoon. Toistaiseksi diabetes ei pikkuiseen ole vaikuttanut. Sokerit on pysyneet hyvin kurissa ja mitatut sokeriarvot on olleet kaikki ok. Joten jos raskaus jatkuu täysiaikaiseksi, niin arvio oli, että maksimissaan kolme kiloinen vauva sieltä syntyy. 

Tänään on siis päivä, joka on ollut minulle jonkinlainen etappi tässä raskaudessa. Tätä viikkoa ja päivää olen odottanut, että lyheneekö kohdunkaula tässä raskaudessa jo ennen rv 27, vai myöhemmin, vaiko ei ollenkaan. Nyt kuitenkin on juhlan paikka, koska tänne asti on päästy ja kotona ollaan hyvissä voinneissa. Seuraava etappi on rv 30 ja sitten viikko 32, jolloin seuranta päättyy. Viikolla 34 jos synnytys käynnistyisi, niin syntymää ei enää esteltäisi. Mieli on rauhallinen ja hyvä, vielä paremmille viikoille ollaan menossa.

3/23/2016

Asuntokaupat ja kiitokset vanhalle kodille.



Tänään aamupäivällä myimme meidän kotimme ja ostimme uuden asunnon, eli kirjoitimme asunnoista kauppakirjat. Nyt me sitten ei omisteta enää tätä asuntoa, kotia, joka on ollut meille rakas ja tärkeä paikka useamman vuoden ajan. Vähän haikeat fiilikset oli kyllä asunnon myymisen jälkeen ja muutaman kyyneleenkin tirautin autossa matkalla pankista asunnolle, kotiin, jota emme enää omista. 

Muutaman tunnin kotimme myynnin ja uuden asunnon oston välillä kerkesimme jännittää ja olla ihan jopa kodittomia, kunnes iltapäivällä kirjoitimme sitten kauppakirjat uudesta asunnostamme, josta pääsemme nyt rakentamaan meidän perheelle uutta kotia. 

Päivä on mennyt melkoista haipakkaa. Nyt istun olohuoneessa ja katselen näitä seiniä, tuttuja ja turvallisia, seiniä joita en enää omista. Tässä kodissa me olemme kokeneet niin paljon. Olemme itkeneet, nauraneet, surreet, iloinneet, juhlineet ja rakastaneet. Tämä oli ensimmäinen ihan oma kotimme, jonka omistimme. Tämän remontoimme itse ja teimme tästä kodin. Elimme täällä elämää. Täällä kamppailimme lapsettomuden kanssa, täällä odotin pikku V:tä syntyväksi, tänne toimme Pikku V:n sairaalasta kotiin ja täällä olemme saaneet seurata hänen ensimmäisiä vuosiaan. Täällä olemme viettäneet aikaa ja monia hulvattoman hauskoja hetkiä ystäviemme ja perheemme kanssa. Näiden seinien sisälle on kätkeytynyt niin paljon elämää ja muistoja, joten ei taida olla ihme, että haikealta tuntuu. Kiitos näistä hienoista vuosista koti!

Ensi viikolla alamme pakata tavaroitamme ja saamme avaimet ostamaamme asuntoon, tulevaan kotiimme. Ensi viikolla alamme tehdä uudesta asunnostamme kotia. Elämä jatkuu, muistot kulkee mukana ja uusia muistoja tehdään lisää yhdessä, uudessa kodissa.

3/17/2016

Kosteusmittauksia ja löytöjä uuteen kotiin


Tänä aamuna meillä oli asuntojen kosteusmittaukset, ensin tässä meidän asunnossa ja seuraavaksi siinä, jota olemme ostamassa. Kummassakaan kosteusmittauksessa ei havaittu mitään poikkeavaa, joten siltä osin tämä asunnon myynti ja seuraavan osto ovat kunnossa.

Ensi viikolla kirjoitamme sitten molempien asuntojen kauppakirjat. Tästä innostuneena uskalsin tehdä muutamia ostoksia tänään uutta kotiamme varten. Mitään kovin kallista en vielä uskalla ostaa, ennen kuin kauppakirjat on allekirjoitettu, mutta nyt jotain pientä kuitenkin. Kävin siis tänään kirppiksellä tekemässä löytöjä. Ostin meille yhden valkoisen valaisimen, joka todennäköisesti tulee Pikku V:n huoneeseen. Löysin myös korin toseen vessaan, johon tulee vessapaperirullat. Kolmantena ostin meille (kylläkin ihan kaupasta) Vessapaperirulla telineen toiseen vessaan. 

Tänään kun kävimme tulevassa kodissamme niin huomasin, että muistikuvani keittiöstä olivat hieman toisenlaiset, kuin millainen se on todellisuudessa. Myös kuvat jotka meillä asunnon keittiöstä ovat, niin hieman poikkeavat siitä mitä keittiö on luonnossa. Tästä johtuen sellainen remontti, jota olin asunnon keittiöön ajatellut, ei ihan sellaisenaan toteudu. Tässäpä  minulle siis uusi pähkinä purtavaksi. Olin jo nimittäin mielessäni suunnitellut koko remontin, joten se menee nyt aikalailla uusiksi. Mitään massiivista koko keittiön uusintaahan me ei pystytä rahallisista syistä tekemään, mutta jotenkin sitä keittiötä pitäisi kohentaa. Noh, jää nähtäväksi mitä lopulta keksin. 

Katselimme myös vähän asunnon seiniä ja totesin maalaamisen tarvetta olevan todennäköisesti enemmän, kuin olimme aluksi ajatelleet. Tähän onneksi ihana ystäväni lupautui tulemaan avuksi. Ystäväni omaa ihan maalari koulu taustaa, niin saamme ihan ammattilaisen apua. Kyllä tela ja pensseli meidänkin kädessä siis pysyy ja paljon olemme remppaillee ja maalailleet, mutta nyt niitä seiniä vaan on huomattavasti enemmän ja aikaa vähemmän, kuin ennen, joten apu tulee tarpeeseen.

Asunnossa ei ole mikroaaltouunia ja koska tämän meidän vielä omistamamme asunnon mikro on integroitu, niin joudumme hankkimaan sinne uuten asuntoon jonkun väliaikaisen ratkaisun. Tarvitsemme nimittäin rempan ajaksi ja hetkeksi sen jälkeen jonkun mikron, ennen kuin saamme siihen sen kunnon integroidun mikron hankittua. Kun tässäkin on sitten ne omat koukeronsa. Ostan mikron ja Induktio lieden keittiöön todennäköisesti kummini kautta Puustellista, joten niiden toimitukseen asunnollemme menee hetki. Myöskin asunnon kaappien ja kodinkoneiden koko vaikuttaa tähän hankintaan, joten ne voidaan ostaa vasta, kun pääsemme ottamaan asunnolle tarkempia mittoja. Tällöin kuitenkin jo olemme siellä pitkiä aikoja remppailemassa ja mikro tulee todellakin tarpeeseen. Päätin että tästä väliaikais ratkaisusta en ihan kauheasti viitsi maksaa, kun se ei kauan tule meillä mikron virkaa ajamaan, joten katselin tänään meille tori.fi:stä mikroa. Otin useampaankin myyjään yhteyttä, mutta ne kaikki kiinnostavimmat mikron olivat jo joko myyty tai varattu. Lopulta kuitenkin löysin meille ihan ok mikron Mäntsälästä. Olisin halunnut rosterisen, koska siellä asunnossa kaikki kodinkoneet ovat rosteriset, mutta jouduin kyllä nyt tyytymään valkoiseen. Mutta parempi se mikro on valkoisena, kuin ei mikroa ollenkaan.

Tästä se lähtee pikkuhiljaa liikkeelle tämä uuden kodin tekeminen meidän kodiksi. Minä tässä matkan varrella laittelen sitten kuvia rempoista ja muusta sisustamisesta tänne blogiin. Tässä vielä muutama kuva tämän päivän ostoksistani.



 

3/14/2016

Käynti Naistenklinikalla





Viime tiistaina naistenpäivänä minulla oli ensimmäinen käynti naistenklinikalla (heh, naistenpäivänä naistenklinikalla. Aika osuvaa :) ), jossa tsekattiin kohdunkaulan ja kohdunsuun tilanne. Kaikki oli tutkimuksen tuloksena hyvin. Kohdunkaula oli 3cm pitkä, eikä ole lyhentynyt alku tilanteesta. Ponnistaessakaan minkäänlaista vajoamista ei kohdunkaulan sisäsuulla tapahtunut, joten  voin olla toistaiseksi huoletta. Ulkosuu oli hieman auki, mutta lääkäri ei toistaiseksi pitänyt sitä mitenkään hälyyttävänä asiana, ei kuulemma merkkaa välttämättä mitään. Kohdunsuun tilanteesta totesi, että se on kyllä emättimessä tosi alhaalla, mutta raskaudelle siitä ei pitäisi olla haittaa.Vauvaa ei ultrattu muuten kuin, että sydän lyö ja liikkuu. Lääkäri sanoi, että kun minulla on kuitenkin se toinen ultra muutaman viikon kuluttua tulossa, jossa sikiötä ultrataan, niin hän ei nyt sitä tee. Ihan ok, mutta olisihan se ollut ihan jännää ja sukupuolikin olisi jo saattanut selvitä. Noh, odotellaan sinne muutaman viikon päähän. Ei se sukupuoli tässä mihinkään muutu, että kerkeää sitä sittenkkin. Niin ja tietenkin näissä ultrissa on tärkeämpää se sikiön terveys ja kehitys, mutta on se sukupuolen selville saaminen pelkkää plussaa.

Seuraava kontrolli käynti olisi sitten kolmen viikon päästä. Pikku V:n raskaudessahan minun kohdunkaulani lyheni suunnilleen siihen kuuteen milliin ja ennenaikaisen synnytyksen riski oli todella suuri. Vuodelevolla raskausviikolta 27+0 lähtien raskaus kuitenkin saatiin jatkumaan täysiaikaiseksi. Nyt ei onneksi ole vielä viitteitä siitä, että kohdunkaula lähtisi lyhenemään, mutta sitä ei voi kuitenkaan vielä varmaksi sanoa, joten siksi nämä kontrolli käynnit tulevat ihan tarpeeseen. 

Voin siis olla toistaiseksi ihan huoletta ja nauttia tästä raskaus ajasta.

3/13/2016

Sunnuntai aamun rauhallinen brunssi


Viime viikot ja varsinkin viikonloput ovat olleet asunnon myynnin takia hyvin kiireisiä, joten rauhallisille aamubrunsseille ei ole ollut aikaa. Tänä aamuna pääsimme taas vihdoin nauttimaan koko perheen yhteisestä, rauhallisesta ja kiireettömästä päivän aloituksesta brunssin merkeissä. Ihana aamu. Koko perhe yhdessä, tuore itsetehty leipä, munakokkeli ja vihreä tee, sekä Iittalan astiat, servetit, kastehelmi tuikku ja vihreät oksat Aalto maljakossa kattauksessa. Onni tulee pienistä asioista.








Natulel aamu look. :)





Onnellista sunnuntai päivää kaikille lukijoille!

3/12/2016

Asunnon myynti ja itse tehdyt DIY taulut


Minun piti kertoa teille tässä tulevassa postauksessa raskaus juttuja, mutta nyt ne sai vielä väistyä polttavamman asian tieltä, josta halusin teille kertoa. 

Torstai iltana ja perjantai aamuna meillä elettiin hyvin jännittäviä hetkiä, nimittäin olimme saaneet tarjouksen asunnostamme keskiviikko iltana. Torstaina illalla pääsimme ihan puhelin neuvotteluihin asti. Tarjouksia vaihdettiin puolin ja toisin, kunnes lopulta pääsimme  meille suhteellisen hyvään hintaan, johon pystyisimme myymään. Lopulta tämän ostaja pariskunnan mies kuitenkin löi jostakin kumman syystä jarruja päälle ja hän tarvitsi lisää aikaa pohtia viimeisen tarjouksen hyväksymistä. Välittäjän kanssa he sopivat, että perjantai aamuna he ilmoittavat päätöksestään. Kyllä oli jännittäviä hetkiä ja jännittävä yö. Aamulla välittäjä soitti, että tämä pariskunta hyväksyi tämän viimeisen tarjouksen ja meidän asuntomme on nyt käytännössä myyty. 

Meillä itsellämme on jo seuraava asunto ollut katsottuna valmiiksi ja siitä tarjoukset tehty ja hyväksytty. Odottelimme siis vain sitä, että joku ostaisi tämän meidän asuntomme. Näyttöjä meillä kerkesi tämän vähän päälle kuukauden aikan, kun asuntomme oli myynnissä, niin olla aika monia. Näyttöjä oli joka viikko kaksi - kolme kappaletta, joten olemme saaneet olla monta kertaa viikossa siivoamassa uutta näyttöä varten. Viimeisen kuukauden aikana onkin tuntunut, että elämämme on pelkkää siivoamista ja näyttöihin valmistautumista. Onkin siis aivan ihanaa nyt, kun tämä rumba loppuu ja pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme.

Ensi viikolla meillä on kosteusmittaukset molemmissa asunnoissa, eli tässä ja siinä meidän tulevassa ja jos niissä on kaikki kunnossa, niin kauppa kirjat kirjoitetaan ennen pääsiäistä. Me muutetaan! Me saadaan lisää tilaa! Pikku V saa oman huoneen! Mä pääsen sisustamaan uutta kotia! JEE! 

Uusi asuntomme on kaksikerroksinen paritalon puolikas. Asunnossa on 5h, keittiö, kodinhoitohuone, vaatehuone, 2x wc (toisessa on myös suihkukaappi), sauna, kylpyhuone, lämmin varasto ja kaksi autopaikkaa. Neliöitä on 100, mutta koska yläkerrassa on vinot katot, eikä neliöitä voi laskea vasta kun huonekorkeus on 160cm, niin kokonaisuudessaan asunnossa on neliöitä 111,5. Talo on rakennettu vuonna 2007, joten ihan hirvittävän suurta remonttia siihen muuttaminen ei vaadi, mutta kyllä siihenkin joutuu jotakin pientä remppaa tekemään ennen muuttoa. Tästä 60 neliön kaksiosta kun muuttaa puolet isompaan, niin kyllä tuntuu siltä, että tilaa on vähäksi aikaa ihan reilusti.

Piha tulevassa asunnossamme on myös isompi, kuin tässä kaksiossa, joka on lapsen kannalta hyvä juttu. Asuntojen välille on myös tehty hallinnanjako sopimus, joten kumpikin asunto vasta omista kustannuksistaan ja kuluistaan, eli vähän kuin asuisi omakotitalossa. Naapurissa, eli seinän takana asuu lapsiperhe, jolla on ilmeisesti kolme poikaa. Pojat ovat suht samoja ikiä Pikku V:n kanssa, joten toivottavasti Pikku V saa heistä tulevaisuudessa mukavia leikkitovereita. 

Aluksi kun asuntomme oli myyty, niin jonkinlainen haikeus valtasi mielen ja muutama kyynelkin tuli vieräytettyä. Jotenkin tähän kotiin on jollakin tasolla hyvi kiintynyt, koska tähän on nähnyt niin paljon vaivaa. Tämän me olemme itse remontoineet ja laittaneet meille hyväksi. Pikkuhiljaa huomaan kuitenkin innostuksen kasvavan ja olenkin jo ihan fiiliksissä tästä mahdollisuudesta tehdä uudesta asunnostamme meidän uusi KOTI!

Tähän loppuun kerron vielä, kuinka valmistelimme kotimme myymistä varten. Me olimme remontoineet kotiamme huolella, joten mitään kovin suuria toimenpiteitä ei asuntomme myyntiin laittaminen aiheuttanut. Seuraavanlaisia muutoksia teimme:

1. Hankimme varaston, johon tyhjensimme kaiken liian tavaran kaksiostamme, jotta saimme saunan lauteet tyhjäksi ja muutenkin vähennettyä tavaroita. Kolme ihmistä kun asuu kaksiossa, jonka säilytys tilat ovat vähäiset, niin sitä tavaraa oli paljon. Muutenkin kun nyt ei vauva tavaroita jne. oikein viitsi kiertoon laittaa, kun tämä toinen pikkuinen toivottavasti näkee päivänvalon elokussa.

2. Siivosimme hyvin. Siivosimme vielä paremmin, kuin mitä yleensä. Kävimme muun siivouksen lisäksi läpi myös sellaisia paikkoja, jotka eivät kuulu meillä ihan viikko siivoukseen. Vaihdoimme tietenkin lakanat, pyyhimme pölyt, imuroimme, pyyhimme lattiat, pyyhimme kaappeja sisältä ja ulkoa, pesimme ja puunasimme. Petasimme siististi ja laitoimme koriste tyynyt makuuhuoneessa ja olohuoneessa ojennukseen. Katsoimme että asunto näyttää ja haisee hyvältä, puhtaalta, raikkaalta ja siistiltä.

3. Tuuletimme asunnossamme.

4. Hankimme kukkia keittiön ja olohuoneen pöydille. Käytimme välillä tulppaaneita ja välillä ulkoa haettuja vihreitä oksia.

5. Laitoimme kaikki valokuvat ja liian henkilökohtaiset esineet pois näkyviltä. Valokuvat vaihdoimme itse wordilla tekemiini tauluihin. Tässä muuten helppo diy, kuinka saada itsetehtyjä tauluja seinälle piristykseksi, tai vaikkapa muuttoa varten vähällä rahalla ja vaivalla. Tarvitaan vain valkoista A4 paperia, tulostin, tietokone, Wordi ja paljon luovuutta. SItten vain luovuutta peliin ja suunnittelemaan Wordilla erilaisia kuvioita ja tekstejä paperille, tulostus, leikkaus ja kehystys. Sitten vain lopputulokset sommiteltuna kokonaisuutena seinälle. Meillä lopputulos näytti tällaiselta:






 
Tässä vielä muutama kuva näyttöjen ajalta.


 

3/06/2016

Raskausviikko 17 ja kuulumisia


Aika kuluu kuin siivillä ja blogin päivittäminen on ollut vähän heikoilla kantimilla viime aikoina. Pikku V on valvottanut muutaman viikon ajan öisin ja väsymystä on ollut koko perheellä ilmassa. Nyt viikonloppuna onneksi sain nukkua enemmän, joten virtaakin tuntuu olevan enemmän. Päätinkin nyt kertoilla vähän meidän kuulumisia ja raskaus juttuja.

Menossa on nyt raskausviikko 17, tänään tarkalleen rv 16+4. Pikkuinen on edelleen matkassa mukana ja olo on pääosin ollut ihan hyvä, jos ei väsymystä lasketa. Maha on jo kasvanut ja näkyy, joten kävin tällä viikolla ostamassa itselleni uudet mustat äitiyshousut. Maha kun ei enää meinaa mahtua niihin housuihin, joita yleensä käytän. Pikku V:n raskausaikana en juurikaan ostanut äitiysvaatteita, kun makasin niin pitkään loppu raskaudessa. Ostin oikeastaan sellaisia vaatteita, joita pystyi hyödyntämään raskauden jälkeenkin, kuten edestä auki olevia neuleita, talvi aika kun oli. Nyt ajattelin että pakko se on hankkia vaatteita, kun tuo mahakin pullahti tässä raskaudessa jo aiemmin näkyville. Muotikin oli vähän eri nyt, kun Pikku V:n raskaus aikana käytin pääosin pitkiä paitoja ja legginssejä. Tässä raskaudessa olen raskaana myös kesällä, joten taitaa Pikku V:n aikana käyttämäni neuleet jäädä kaappiin. Jotkut sortsit tai vastaavat pitäisi sitten kesäksi hankkia ja jotakin muutakin kivaa vaatetta, mutta niitä sitten kerkeää tässä kevään mittaan hankkia.

Liikkeitä olen koittanut kuulostella, mutta en kyllä vielä osaa sanoa, että ovatko ilmavaivoja vai liikkeitä. Noh, eiköhän ne liikkeet tässä muutaman viikon sisällä ala tuntumaan kunnolla.

Eilen tajusin, että kamala me ei olla otettu vielä yhtään maha kuvaa koko raskauden aikana. Pikku V:n raskaus aikana otettiin joka viikko kuva, josta pystyi seuraamaan mahan kasvua. Noh, nyt sitten otimme kuvan ja jaan sen nyt teidän iloksi täälläkin. Onhan se maha jo vähän kasvanut ja pömpöttää kivasti. Kun olen kuitenkin aika hoikka ihminen, niin ei se maha tällain ole kyllä aiemmin pömpötellyt. Ihanaa, mulla on kohta raskausmaha!


 

Muutama ikäväkin juttu on näihin viikkoihin mahtunut, nimittäin minulla todettiin raskausdiabetes. Tässä nyt sitten olen mittaillut sokereita ja noudattanut ruokavaliota. Arvot ovat oleet kokoajan rajojen sisällä, joten suurempaa huolta asiasta en juuri nyt kanna. Kun sain tiettää sokeri rasituksen tuloksen ja tämän diabeetes jutu, niin olin kaksi päviää ihan maissa ja itkeskelin paskaa kehoani ja tuuriani. Että tästä se alamäki taas alkaa, että näin ne ongelmat alkaa kerääntyä tässäkin raskaudessa. Että enhän minä voi saada normaalia raskautta ja synnytystä ja lasta joka ei meinaa kuolla. Että ei tässä taas ole mitään toivoa saada vastasyntynyttä rinnalle, kun se kuitenkin viedään suoraan pois. Noh, onneksi se alku järkytys kuitenkin helpotti ja sokereita mittaillessa mieli on muuttunut levollisemmaksi, kun ne ovat olleet ihan ok ja ylityksiä ei ole tullut.

Toinen huolestuttava seikka on liittynyt tähän minun kohdunkaulaani. Pikku V:n raskaudessahan kohdunkaulani lyheni n. 6 milliin ja olin vuodelevossa viikolta 27+0 lähes siihen asti, kunnes Pikku V syntyi  rv 37+6. Kokoajan ennen uutta raskautta minulle hoettiin, että seuraavaa raskautta tarkkaillaan sitten paljon tarkemmin. Noh, nyt sitten kun olen raskaana, niin ensimmäisen ajan naistenklinikalle tarkistukseen sain vasta rv 26. Tätäkin aikaa odottelin kuusi viikkoa siitä, kun lähete oli neuvolasta naistenklinikalle laitettu. Noh ei se kyllä mielestäni voinut mennä näin, että ensimmäinen tarkistus olisi vasta lähes silloin, kun viimeeksi jo makasin lyhentyneen kohdunkaulan takia. Minulle on sanottu, että toisessa raskaudessa kohdunkaula voi alkaa lyhenemään jo rv 15. Kyllä suututti tämä taas, että paljon lupaillaan, mutta tämä on tulos, että ei ketään oikeasti kiinnosta. Onneksi mennessäni neuvola lääkärille hän oli sitä mieltä, että eihän tämä nyt näin voi mennä. Hän teki sisä tutkimuksen ja totesi kohdunsuuni olevan todella oudossa paikassa edessä ja todella alhaalla. Noh, tästä lähti sitten uusi lähete naistenklinikalle ja vastaus muutetusta ajasta tuli jo kahden päivän kuluttua neuvolalääkäri käynnistä. Aika on nyt tulevana tiistaina, eli rv 16+6, mikä on todella hyvä juttu. Nimittäin viikon sisällä minulla on alkanut olemaan taas sellaisia alavatsa kipuja ja paineen tunnetta alavatsalla pitkään pystyssa ollessa. Olen myös tuntenut joitakin supistuksia, joten hyvä että se aika on jo nyt, että tarkistavat tämän hetkisen tilanteen. Muutenkin välillä kun käyn isommalla asialla vessassa, niin kohdun napukka/kohdun suu näkyy emättimen suulta, joka on myöskin hieman huolestuttavaa. Noh, onneksi saan näihin kohta joitan selvyyttä, että miten vaikuttaa tähän raskauteen ja että kuinka huolissaan näistä nyt sitten pitää olla.

Muuten raskaus on edennyt ihan hyvin. Mieli on ollut parempi, kuin Pikku V:n raskaus aikana muutamista lyhyistä notkahduksista huolimatta. Nyt olen jo uskaltanut heittäytyä näihin mukaviinkin raskaus juttuihin mukaan. Olen etsinyt oikeanlaista bola korua ja löytänyt muutaman kiva vahtoehdon. Joka raskaus viikon alussa luen mitä kyseisellä viikolla tapahtuu ja olen innoissani. Olen myös innoissani hypettänyt uutta äityspakkausta, joka paljastettiin virallisesti perjantaina. Usein mielessäni käy myös, että wau, mun massussa on varmasti kyllä aivan mahtava tyyppi. Kun Pikku V:kin on niin mahtava, niin kyllä tänkin täytyy olla. Et kohta mulla on mun maailman kaks mahtavinta tyyppiä täällä. Nyt kun hän vielä pysyisi matkassa mukana mahdollisimman pitkään.

 

Ensiaskeleita


Torstaina meillä tapahtui joitan älyttömän hienoa, jotain mitä olemme odottaneet niin kauan. Nimittäin Pikku V otti hänen ensimmäiset askeleensa. Voi sitä onnen ja ylpeyden määrää, meillä kävellään. Pikku V 1v ja vajaa 11kk kävelee vihdoinkin! 

Kerkesimme aloittaa taas uuden fysioterapia pätkän edellis viikolla, jolloin fysioterapeutti totesi, että kyllä tämä poika pian kävelee. Jotenkin näiden monien kuukausien odottamisen jälkeen ajattelin, että noh katsotaan, voihan se olla mahdollista. Muutama viikko sitten Pikku V alkoi seistä ilman tukea. Tämä edistysaskel loi entisestään toivoa siitä, että Pikku V kävelee ennen kuin täyttää kaksi. 

Torstai aamuna ennen toista fyssari käyntiä Pikku V otti ne ensimmäiset askeleet. Hän seisoi keskellä lattiaa ja ojensi kättään minulle, että tule taluttamaan äiti. Noh, ojensin sitten kättä, mutta en tarpeeksi lähelle. Tällöin Pikku V otti askeleen ja kurkotteli kättäni. Tällöin jattelin että nyt en annakaan ottaa ihan vielä kiinni kädestä ja vedin kättäni taaksepäin. Pikku V otti neljä askelta ja sitten otti kädestäni kiinni, kun ajattelin että nyt pitää jo antaa ottaa kiinni. Siitä se lähti. Fysioterapeutin tullessa pitämään meille toista fyssari kertaa kerroin hänelle näistä muutamista edistys askeleista, että Pikku V seisoo ilman tukea ja otti aamulla muutaman askeleen. Tällöin Fyssari totesi, että tuoppa joku naru tai vyö. Noh, vaatekaapista löytyi oikein sopiva vyö, jonka avulla saimme Pikku V:n ottamaan itsenäisia askeleita paljon lisää. Aluksi pidin vyöstä tiukasti kiinni Pikku V:n kävellessä. Lopulta aloin höllätä otetta ja lopulta irrotin kokonaan vyöstä ja Pikku V vain jatkoi kävelemistä. Nyt meillä sitten jo kävellään ihan kunnolla. Keitiöstä olohuoneeseen ja takaisin, olohuoneesta eteisen peileille ja äidin luota iskän luokse. Kävellään ihan oikeasti ja itse! Ilo on ollut meillä pinnassa, pikku V selkeästi pitää kävelystä ja haluaa kävellä. Hänen ilonsa uudesta opistusta taidosta näkyy, naama on kävellessä kuin hangon keksi, yhtä hymyä ja naurua, kuplivaa riemua.

Tässä vielä torstaina otettu kuva ensimmäisistä askelista iskän luota äidin luokse. Oon kyllä niin ylpeä ja onnellinen äiti!



Viimeisestä postauksesta on jo pitkä aika, mutta kaikki on pääosin hyvin ja seuraava postaukseni onkin sitten raskaus ja kuulumis postaus.

2/05/2016

Suuria uutisia!



Olen jo pitkään halunnut tehdä tämän postauksen, mutta en ole ollut siihen aiemmin valmis. Nyt vihdoin ja viimein on tullut aika. Olemme eläneet suuren jännityksen vallassa viimeset kuukaudet, toivoneet, uskoneet, pelänneet ja jännittäneet. Olen monesti halunnut täällä kertoa, mutta peloiltani en ole kyennyt. Nimittäin minä olen raskaana, ihme on tapahtunut! 

Eilen kävin ensimmäisessä virallisessa ultrassa ja siellä hän oli elävänä. Tänään 5.2.2016 on menossa raskausviikko 12+2, eli viikko 13, joten toivon, että kaikki menisi loppuun asti hyvin ja me saisimme elokuussa ihastella ihania pieniä varpaita. Ultrassa pää perä mitta oli n. 6 cm ja sikiö vastasi viikkoja. Niskaturvotusta oli 1mm. Ultraajan mukaan kaikki jutut, mitä sikiöstä näillä viikoilla katsotaan oli niinkuin pitikin.

Ihan ongelmatonta tämä raskautuminen ei lopulta ollut, nimittäin jouduimme aloittamaan piikittämään Gonal F valmistetta, koska clomifenit eivät enää kasvattaneetkaan munasoluja. Lopulta niitä munasoluja sitten Gonal F:n avulla kasvoi tässä onnistuneessa kierrossa kaksi kappaletta. Ovulaatio tuli luomuna, mutta varmuuden vuoksi piikitimme Ovitrellen, jolla munasolun irtoaminen varmistettiin. Neljä päivää ovulaatiosta aloitettiin Lugesteronit, joita jatkoin viikolle 12 saakka. Tämä setti ei myöskään ollut ihan halpaa, vaan maksoi rahaa. Siksi onkin tuntunut, että jos nyt käy jotain, niin paljon toiveita, haaveita, unelmia ja rahaa valuu vessanpöntöstä alas. 

Marraskuussa tein siis sen maagisen positiivisen raskaustestin ja päätin yrittää olla rennommin, kuin Pikku V:n raskaus aikana, jolloin olin ihan tosi ahdistunut lähes koko ajan. Pääosin on onnistunut, mutta viimeisimmät viikot ovat välillä olleet vähän liian jänniä. Asunnon myynti ja raskaus aiheuttavat kyllä molemmat jonkinlaista ahdistusta ja stressiä. Paljon isoja juttuja lyhyessä ajassa. Raskausviikolla 8 kävin varhaisultrassa, jossa kuuluu käydä näiden  hoitojen takia. Tuolloin yksi elävä sikiö löytyi oikeasta paikasta ja vastasi raskausviikkoja.

Minulla on ollut todella vähän raskaus oireita, joka osaltaan on vaivannut mieltäni ja luonut epäuskoa koko raskautta kohtaan. Aluksi oli hieman huonoa oloa, mutta ei niin paljon että olisin oksentanut, lähinnä niin, että lähes kokoajan kuvotti. Tietyt hajut, kuten mango sose, kahvi ja juusto sulatettuna etoivat. Alavatsa juilimisia minulla oli sinne viikolle 10 asti, kunnes ne vain loppuivat. Samoin loppui huono olo ja muut pienet jutut. Rintojen arkuuskin väheni, jota minulla oli ollut alusta saakka. Tällöin tietenkin pelkäsin pahinta ja mietin keskeytyneen keskenmenon mahdollisuutta. Sain ystävältäni lainaksi kotidoplerin, jolla kuuntelin sydänääniä myös Pikku:Vn raskaus aikana. Pikku V:n odotusaikana äänet alkoivat kuulua jo 11+1, joten tuolloin kokeilin nytkin esimmäistä kertaa. Mutta mutta, ei niitä ääniä löytynytkään. Niitä ei myöskään löytynyt seuraavana, eikä sitäkään seuraavana päivänä. Yhtenä päivänä saatoin löytää äänet, mutta olin epävarma ja mietin, että olinko kuitenkin kuunnellut omaa sykettäni, koska seuraavina päivinä niitä ei taaskaan löytynyt. Minua alkoi kalvaa epäilys pienen elossa olosta. Päätin kuitenkin, että nyt odotellaan ultraa ja toivotaan parasta, mutta pelätään pahinta. Ymmärränkän kyllä, että näillä viikoillla sikiö on vielä niin pieni, että äänet eivät välttämättä kuulukaan.

Eilen menin siinä pelossa ultraan, että eihän siellä nyt mitään elävää varmaankaan ole, mutta yllätyin täysin. Itkuhan siinä meinasi tulla. Nyt kyllä ymmärrän paremmin heitä, jotka eivät tajua olevansa raskaana. Jos en olisi ollut hoidoissa ja testannut rutiinisti raskaaksi tulemista, niin en varmasti olisi edes tajunnut testata. Vaikka kuukautiset ovat ollee poissa, niin sekään ei olisi ollut kohdallani hälyttävää, koska pisimmillään oma kiertoni on PCO:n ansiosta ollut 78 vuorokautta. Olen siis aiemmin ihmetellyt, että miten jotkut eivät tajua olevansa raskaana, mutta ei sitä ehkä sitten aina kovin äkkiä tajuaisikaan. Viimeisen viikon oloni on nimittäin ollut niin hyvä ja normaali, että en olisi uskonut olevani raskaana.

Muuten olo on ollut suht hyvä henkisestikin, ainakin alku raskaudessa, ennen yhdeksättä viikkoa. Silloin koin pienen verenvuodon ja säikähdin kamalasti. Varasin heti ajan itselleni Terveystalosta ja siellä ultrattiin, että kaikki on hyvin. Kuitenkin se epätietoisuus kalvoi viikon 10 jälkeen, kun ne kaikki maagiset oireet vain hävisivät. Sinänsä paremmin nyt on mennyt, kuin Pikku V:n raskaus aikana. Ahdistavat tunteet ja pelot ovat olleet hetkellisiä, eivätkä ole syösseet minua ihan koko ajaksi syövereihinsä. Pikku V:n raskauden aikana olin ahdistunut siitä hetkestä asti, kun ne kaksi viivaa pamahtivat raskaustestiin.

Olen monesti halunnut tulla tänne kertomaan tästä raskaudesta näiden viikkojen aikana. Olen halunnut kertoa iloista, suunnitelmista ja huolista, mutta joku jarru on estänyt. Entäs jos jotain sattuisi ja raskaus menisi kesken. Noh, nyt ajattelin, että pakkohan se on joskus uskaltaa ja nyt päätin että on aika. Että jos jotain kävisi, niin tuskinpa täällä kukaan tulisi irvailemaan, että häh häh hää, vaan uskoisin, että saisin ennemminkin vertaistukea ja apua.

Olen ollut aika väsynyt nyt muutaman kuukauden. Päivisin olen ottanut päiväunia Pikku V:n kanssa ja iltaisin on ollut ihan rätti väsynyt olo. Viime viikkoina tämä asunnon myymis rumbakin ja kokoaikainen näyttöjä varten siivoaminen on ottanut veronsa. Näistä syistä blogissakin on ollut aika hiljaista nämä viime kuukaudet. Olen odottanut tätä päivää, että saan paljastaa tämän suuren uutisen täällä. Jotenkin kaikki mut asiat on tuntuneet tämän raskaus jutun ja asunnon myynnin rinnalla niin vähäpätöisiltä, että niistä ei jotenkin ole osannut kirjoittaa mitään, vaan ajatukset ja elämä on pörinyt arjen lisäksi näissä suurissa asioissa.


Nyt hieman alkuraskauksieni vertailua:

-Nyt minulla on ollut vähemmän raskausoireita, kuin Pikku:Vn raskaudessa.

-Nyt vatsaani on juilinut vähemmän, kuin Pikku V:n aikaan. Tämä varmaan johtuu osittain siitä, että tämä on toinen pidemmälle jatkunut raskauteni ja kohtu on jo kerran venynyt äärimmilleen.

-Nyt etovia juttuja ovat olleet se Mango sose, sulatetun juuston lemu ja maku ja kahvin haju. Pikku V:n aikana banaani etoi älyttömästi. Kaupassa kun kuljin banaanien ohi, niin se lemu oli karsea. Silloin en myöskään voinut sietää ruisleipää, varsinkaan lämmitettynä, se haju oli karsea. En voinut syödä kanaa, kermaisia kastikkeita, joissa oli sipulia, jne. Nyt ei tällaisia juttuja ole ollut.

-Pikku V.n raskaus aikana himoitsin suklaata ja karjalanpiirakoita. Nyt mitään suurempia himoja ei ole ollut.

- Nenä on ollut molemmissa raskauksissa tukkoinen

-Rinnat ovat olleet arat molemmissa raskauksissa

- Vasen korva alkaa nyt pikkuhiljaa mennä lukkoon, niinkuin Pikku V:n kin raskaus aikana. Tämä on hankala oire, koska se haittaa kuulemista ja puhumista. Liittyy kuulemma jotenkin verenpaineeseen ja lisääntyneeseen verimäärään.

-Molemmissa raskauksissa minua on huipannut.

-Molemmissa raskauksissa on aluksi ollut muutama viikko etova olo kestona. Aamuisin helpompana, mutta iltapäivällä iltaa kohden pahenevana.

-Nälkä on useammin ja välillä yölläkin on täytynyt tulla syömään, jos uni ei ole tullut silmään. Jos ei ole syönyt tuolloin, niin olo on huonontunut.

-Mieli on ollut herkempi ja itku on tullut mitä hassuimmista jutuista molemmissa raskauksissa. 

-Nyt on ahdistanut vähemmän, kuin Pikku V:n aikana.

-Alku viikkoina vatsa on tuntunut molemmissa raskauksissa turvonneelta, mutta oire on helpottanut jo näille viikoille tultaessa. Kohta se maha alkaa sitten oikeasti kasvaa.

- Molemmissa raskauksissa olen kiukustunut helpommin asioista.

- Väsymystä on ollut molemmissa raskauksissa, mutta nyt vähemmän, kuin Pikku V:n aikana.

-Kummassakaan raskaudessa en ole oksentanut.

- Hikeni on alkanut haista pahemmalta molemmissa raskauksissa.

-Pikku V:n alku raskaudessa minun piti juosta vähän väliä vessassa, öisinkin. Nyt tällaista ei ole ollut. Noh, myöhemmin sekin varmasti tulee kuvioihin  tässä raskaudessa mukaan.

- Pikku V:n aikana naamani oli tosi hyvässä kunnossa, se ei rasvoittunut ja finnejä ei ollut. Tässä raskaudessa valitettavasti naama rasvoittuu edelleen ja finnejä tulee. Harmi, tätä kun niin odotin, että jes, kohta naama on niin finnitön ja rasvaton. Pah!

-Hiukset ovat molemmissa raskauksissa rasvoittuneet hitaammin.


Että onhan noita kaikenlaisia pieniä raskaus oireita ollut, mutta ne ovat vain vähentyneet ja lieventyneet reilusti. Vielä on jäljellä ainakin nenän tukkoisuus, korvan lukkoon meneminen, väsymys silloin tällöin ja rintojen pieni aristus. Sinänsä kaipa niiden alku raskauden oireiden pitääkin tähän 13 viikkoon mennessä jo vähän vähentyä. 

Neuvolassakin kerkesin jo kerran käydä ja sain lähetteen eteenpäin naistenklinikalle edellisen raskauden ongelmien takia, että jos tällä kertaa tilannetta seurataisiin, ettei kohdunkaula pääsisi lyhenemään samalla tavoin. Että jos sen voisi estää, tai ainakin eri toimenpiteillä koitaa pitää hallinnassa. Viimeeksihän se lepohoito auttoi. Että jos nyt ei ihan täys lepoon tarvitsisi mennäkkään, jos tilannetta seurattaisi paremmin ja muu lepäily auttaisi.

Sen verran muutoksia olemme elämässämme joutuneet tekemään, että lääkäri kielsi minua hirveästi nostelemasta ja kanniskelemasta Pikku V:tä. Lääkärin mielestä päälle 11 kiloinen lapsi on kokooni ja edellisen raskauden ongelmiin nähden liian painava taakka kannettavaksi ja nosteltavaksi.Taaperon kanssa, joka ei vieläkään kävele, niin tämä on ollut hieman hankalaa. Kotona siis teimme ne muutokset, että otimme sängyn laidan pois pinnasängystä ja hankimme keittiöön sen pienen pöydän ja tuolin, jossa Pikku V syö. Näistä muutoksista kerroin joissakin aiemmissa postauksissani. Kotona elämä on lutviutunut hyvin ja nosteluita ei juuri tule, mutta kodin ulkopuolella tässä on hankaluuksia. Muskari käynnit ovat hankaloituneet, joten olen joutunut jättämään niitä väliin. Selkeästi muskarissa ollessani loppu ajasta alavatsaani alkoi juilia kovemmin, että sen verran siinä niitä nostoja kuitenkin tulee. Muskari kuitenkin kestää vain puoli tuntia kerrallaan, mutta silti se aiheutti kovampaa juilimista. Olemmekin olleet nyt aika paljon kotona, joka on kyllä vähän tylsää. Neuvolasta kehoitettiin odottelemaan ensimmäistä kontrollia naistenklinikalla, että saan lisätietoa siitä, että onko nosto kielto nyt ihan totaalinen, vai saako vähän nostella, että miltä tilanne näyttää. Nyt kuitenkin olen joinakin päivinä nostellut, kun olemme menneet jonnekin ja silloin vatsaa on juilinut enemmän, että jotenkin olen ajatellut olla edelleen varovainen ja välttää nostelua.

Tällä hetkellä meillä ei vielä ole nimeä, millä kutsumme häntä nyt raskaus aikana, mutta eiköhän sellainenkin vielä kuvioihin mukaan tule. Pikku V:tä kutsuimme alusi BB:ksi, koska telkkarista tuli tuolloin bb ja katselin sitä. Pian kuitenkin aloimme kutsumaan häntä Mötiksi. Möttinä hän kulki aina ristiäisiin saakka. Jollakin kivalla nimellä tätäkin pientä olisi kiva nyt raskausaikana kutsua.

Mutta tässä sitä nyt ollaan, edelleen raskaana. Toivottavasti elokuuhun saakka. Tervetuloa nyt sitten seuraamaan minun raskaus aiheisia postauksiani ja sitä miten tämä raskaus tällä kertaa menee. Taisi tästä postauksesta kyllä tulla nyt vähän liian pitkä ja sekava, mutta paljon oli asiaa kerrottavana. Mukava, jos jaksoit lukea loppuun asti. 

Tässä vielä muutama ultra kuvaa pikkuisesta.