10/31/2015

Hyvien sanojen viikko


Tällä viikolla on ollut hyvien sanojen viikko ja mietinkin, että olenko itse sanonut viikon aikana tarpeeksi juuri niitä tärkeitä ja kauniita asioita muille. Usein nimittäin tuntuu siltä, että niitä huonoja ja negatiivisia asioita tulee sanottua paljon useammin arjen keskellä. Itse olenkin yrittänyt parantaa tässä asiassa tämän vuoden aikana, siinä välillä jopa onnistuen. Tässä on kuitenkin minulla vielä paljon parantamisen varaa. Monesti sitä tulee nimittäin ajateltua paljon kauniita asioita toisista ihmisistä, mutta jotenkin niiden sanominen vain jää. Onko se sitten sitä Suomalaista jäykkyyttä, vai mitä, mutta tässä asiassa monen meistä olisi varmasti ryhdistäydyttävä. Vai onko se sitä, että ei kehdata sanoa muille positiivisia asioita, jotta kaverilla ei nousisi vahingossa kusi päähän. Vai ollaanko vain niin arkoja, kun Suomessa ei ole oikeastaan koskaan ollut tapana kehua itseä ja muita. 

Olisi joskus ihana kuulla jotain kaunista. Siksi haluankin tuoda blogiini tämän, vielä käynnissä olevan ja aina niin ajankohtaisen  Hyvien sanojen viikon Facebook sivun linkin. Eli nyt on siis käynnissä hyvien sanojen viikko 26.10-1.11.2015, joten eiköhän kaikki nyt vain sanomaan kauniita ja hyviä sanoja läheisille, työtovereille, puolisolle, lapsille, ystäville ja vaikka kaupan kassalle. Tässä on siis muutama päivä vielä aikaa ilahduttaa muita hyvien sanojen viikon tiimoilta, mutta hienoahan se olisi, jos hyvien sanojen viikko olisi ihan joka viikko. Miten kukaan tietäisi olevansa hauska, ihana, kaunis, komea, tärkeä, rakas, just ihana SÄ, jos sitä ei koskaan kukaan olisi sanonut? Jokainen meistä on omalla tavallaan kaunis, ihana ja riittävän hyvä. 

Muistakaa tietenkin sanoa myös itsellenne niitä kauniita sanoja, koska itseään on melkeinpä helpompi tuomita ja arvostella, kuin muita. Olkaa armollisia itsellenne ja muille. Tässä on itsellänikin vielä suuri kasvun paikka muistaa, että on juuri riittävän hyvä. Riittävän hyvä vaimo, äiti, sisko, tytär, jne. Monia vuosia olen itse ollut itseäni kohtaan hyvinkin kriittinen, mutta pikkuhiljaa olen muuttunut armollisemmaksi. Luulisin että Pikku V:n syntymä ja sen tiimoilta käsitellyt minuuteen liittyvät asiat on pikkuhiljaa muuttaneet omaa ajatteluani itseäni kohtaan positiivisempaan suuntaan. Riittävän hyvä riittää, aina ei tarvitse olla paras. Sinänsä jokainen on paras juuri sellaisena, kuin on.

Kauniit sanat kaunistavat, tekevät onnelliseksi ja iloiseksi. Ne tekevät maailmasta yhden lauseen verran kauniimman paikan elää. Miksipä siis en toisi kauniita ajatuksiani esiin ja kertoisi niitä.

Niin ja sinulle rakas blogini lukia, olet just ihana SÄ!

Terveisin: Just ihana ja riittävän hyvä Mä

P.S Tulipas tästä nyt tällainen kukkahattu täti postaus, mutta menköön tällä kertaa näin.

10/26/2015

Meidän kotona: Makuuhuone



Olen kiinnostunut ja innostunut sisustamisesta, joten kotonamme sisustetaankin aika ahkerasti. Voisin sanoa sitä ihan harrastuksekseni. Jostakin syystä makuuhuoneemme sisustamisen olen kuitenkin kokenut aina jotenkin hankalammaksi, kuin muiden tilojen.

Minun on jo pitkään pitänyt esitellä teille meidän kaksiomme makuuhuone, ja se mitä olen siellä saanut tuskailujen jälkeen aikaiseksi. Joten tervetuloa kurkkaamaan paikkaa, jossa me kaikki kolme nukumme.
 




Makuuhuoneemme värit ovat pääosin valkoinen, harmaa ja turkoosi/sininen. Myös ruskeaa väriä on hieman täytynyt ottaa sisustukseen mukaan parisängyn värin vuoksi. Tämä tulee lähinnä ilmi muutamassa sängyn päällä olevassa sisustustyynyssä. Sänky on lakattua puuta ja se o saatu M:n vanhemmilta heidän vaihdettua sänkyä. Väri sängyssä ei miellytä omaa silmää, joten jossakin vaiheessa se joko tuunataan, tai vaihdetaan toiseen sänkyyn. Sängyn alla on säilytys laatikkoja tuomassa lisää säilytystilaa. Sängyllä olevat sisustustyynyt ovat Ikean Ottil (pallokuosi) ja Henrika (Turkoosi/sininen). Ikeasta ovat myös valkoinen Tusensköna päiväpeitto ja  harmaa Gurli huopa, sekä makuuhuoneen verhot Glansnäva (harmaat) ja Ninni tråd (läpinäkyvät valkoiset).






Yöpöytinä toimivat Granitista ostetut eri kokoiset laatikot, jotka on pinottu päällekäin. Yöpöydän valoina ovat Ikean valkoiset Lekaryd valaisimet, jotka on ostettu ihan vähän aikaa sitten. Valaisimien moderni ilme ihastutti ja myös niiden monipuoliset käyttömahdollisuudet olivat plussaa. Valaisimen yläpuoli laskeutuu tarvittaessa alas, joten valonmäärää voi säädellä tarpeen mukaan. Valaisimet ovat muovia, joten ne sopivat hyvin lapsiperheeseen kestävyytensä ansiosta. 

Pikku V:n oma nurkkaus.


Pikku V:n ensimmäinen iso nalle ja ristiäislahja pehmoja. Laatikko on ristiäisistä ja sinne on koottu muistoja Pikku V:n vauva ajalta.




Pikku V:lle rakas uninalle


Makuuhuoneessamme on oma nurkkaus Pikku V:lle, jossa on hänen sänkynsä ja vaatekaappinsa. Kaappi ja sänky on molemmat ostettu Ikeasta. Sänky on Ikean Stuva ja siinä on kätevät laatikot alla. Kaksiossa asustellessa on usein tilanpuutetta, joten kaikki säilytystila pitää käyttää hyödyksi. Kaappi on samaa sarjaa meidän olohuoneemme kaappien kanssa, oikeasti se ei ole vaatekaappi, mutta sopii tähän käyttötarkoitukseen loistavasti ja kokokin on juuri sopiva. Kaappi on Ikean Bestå sarjaa. Tulevaisuudessa näiden kalusteiden yhdisteleminen eri käyttötarkoituksiin ja tiloihin on helpompaa, kun ne ovat samaa sarjaa.

Kaapin yläpuolella oleva taulu on koottu Pikku V:n kummilta saaduista korteista, jotka hän oli löytänyt kirppikseltä. Taulun kortit ovat tietyssä järjestyksessä ja muodostavat sadun. Kehys on Ikeasta. Yhdessä pienemmässä taulussa on Pikku V:n jalat 3D kipsi valoksina, toisessa taas yksivuotis syntymäpäivä kutsu. Kolmannessa kehyksessä on onnittelu kortti pienen pojan syntymän johdosta, kortissa on suloinen turkoosi norsu ja teksti onnea pienelle pojalle. 

Kaapin päällä oleva pieni norsutaulu on rotinalahjaksi saatu. Puinen juna on lahja toiselta kummilta, he toivat sen tuliaisiksi Pikku V:lle matkalta. Junan pohjassa on poltettuna Pikku V:n nimi. 100% Prince taulu on ostettu kirpputorilta. Vaalensiniset tossut taas ovat olleet kaste kakun päällä koristeena ja niiden pohjaan on kirjattu Pikku V:n syntymä paino, pituus ja syntymäpäivä, sekä kastepäivä. Valkoinen V on itse maalattu ja se oli koristeena Pikku V:n yksivuotis syntymäpäivän tarjoilupöydässä.




Kattovalaisimena makuuhuoneessa on valkoinen Virvatuli valaisin, joka on ostettu käytettynä Huuto.net:in kautta.







Makuuhuoneen sälytystilaa on lisätty laittamalla vaatekaappien keskelle (Ilmeisesti televisiota varten) jätettyyn koloon hyllyjä. Hylly on paikka kirjoille ja koruille. Mustat korupuut on ostettu Ruotsista ja Iittalan vitriini kirpputorilta. Sormusteline norsu on saatu rippilahjaksi. Tarjotinvati on löytö kirpputorilta. Valkoinen laatikosto on myöskin löytö kirpputorilta ja maalattu itse valkoiseksi.

Pääosin makuuhuoneemme sisustus on koottu Ikeasta ja kirpputoreilta. Makuuhuoneemme sisustus on aina kesken. Tällä hetkellä makuuhuoneemme on jo ihan ok, mutta vielä se ei ihan ole sitä mitä haluaisin. Parempaan suuntaan kuitenkin ollaan menossa. Tällä hetkellä monet ratkaisut makuuhuoneessamme on tehty olosuhteiden pakosta ja tilanpuutteen sanelemana. Ehkä joskus, kun meillä on isompi asunto, niin silloin saisin sisustaa sen unelmieni makuuhuoneen. Nyt yritän parhaani tilan ja rahan antamissa raameissa. 

Mitäs mieltä olette meidän makuuhuoneesta?

10/19/2015

Fysioterapia Pikku V:n tapaan

Tänään oli se odotettu Pikku V:n Fysioterapia käynti. Pikku V oli tosi reipas ja aktiivinen koko käynnin ajan. Tämä tietenkin oli hyvä, koska pelkäsin etukäteen sitä, että Pikku V olisi suurimman osan koko käynnistä mielellään turvallisesti äidin sylissä. Nimittäin vieraissa paikoissa hän usein hakeutuu syliin. Tänään hän kuitenkin oli hyvin reipas, joten fysioterapeutti sai oikean kuvan siitä, mikä ongelman ydin on. Ongelmahan on siis se, että Pikku V ei vieläkän kävele ilman tukea, eikä pysy ilman tukea pystyssä. No, fysioterapeutti oli sitä mieltä, että se johtuu nilkoista. Ihan niinkuin se neuvolan lääkärikin oli arvellut. Ohjeeksi saimme hankkia nilkkaa ja jalkaa kunnolla tukevat kengät sisälle ja ulos. Tämä kuulemma auttaisi jalkoja seisoessa oikeaan asentoon. Fysioterapeutti totesi, että hän näkisi, että kahden kuukauden sisällä tämä lapsi kävelee. Kuitenkin totesi, että jos näin ei nyt jostakin kumman syystä ole tapahtunut, niin sitten täytyisi ottaa yhteyttä ja varata uutta aikaa. Ihan hauska käynti meillä oli, siinä vähän läppääkin heitettiin ja naureskeltiin samalla. Että ei syytä huoleen, kyllä me vielä kävelevä lapsi saadaan.

Lapsen teko on kovaa työtä



Luin Kolmistaan blogia, jonka jossakin postauksessa joku kommentoi, että lapsen tekeminen on kivaa puuhaa. No itse en oman kokemukseni jälkeen voi olla tästä täysin samaa mieltä. Nytpä siis kerron, että miksi näin.

Yritämme lasta hoidoilla, joka on täällä blogissakin jo tullut monessa kirjoituksessa esille. Nyt on menossa viides yritys kierto. Perjantaina kävin ultraamassa munasarjat kiertopäivänä 11 ja siellä näkyi kaksi hyvän kokoista folliikkelia, joka on lääkärin sanoin loistava tulos. Clomifeneja söin alkukierrosta, kierron päivinä 3-7, kaksi tablettia aamuisin.

Lääkäri määräsi minulle taas lisää lääkkeitä, sekä nosti tyroksiini annostusta niin, että joka toinen päivä 1 tabletti ja joka toinen taas 2. Nyt mukaan kuvioihin kaikkien muiden mömmöjen lisäksi astui vanha tuttu Metformin, jota söin jo Pikku V:tä tehtäessä. Metformiinia en ole tässä välissä tarvinnut, koska paino on pysynyt loistavissa alle 47 kilon lukemissa. Lääkärin mielestä kaikki vaihtoehdot ja raskauden alkamisen helpotus keinot täytyy kokeilla, joten lisää nappia naamaan. Metformin on siis jonkinlainen diabeetes lääke, vaikkakin tässä minun tapauksessa sitä käytetään PCO:n takia. Diabeetestahan minulla ei ole, mutta alentunut sokerinsieto kyky löytyy. Metforminin tehtävä on pitää verensokeria tasaisempana ja ilmeisesti jeesata kehoa tuossa sokerin siedossa. Se myös vähentää alkuraskauden keskenmenoja PCO:ta sairastavilla henkilöillä, koska PCO lisää alkuraskauden keskenmenoriskiä. 

Lääkäri totesi perjantaina, että ovulaation tikuttaminen ei välttämättä onnistu, koska LH huippu saattaa olla jo mennyt, koska folliikkelit olivat jo niin suuria, että nyt sitten vain hommiin. Tänään kuitenkin tikutin ovulaation, mikä on hyvä, koska jos en olisi saanut sitä tikutettua, niin irroitus pistos olisi pitänyt varmuuden vuoksi tänään pistää. Ensi kuussa, jos nyt ei tärppää, niin minun ei tarvitse käydä utrassa. Lääkärin mielestä elimistöni reagoi hoitoon niin hyvin, tuottamalla sopivasti munasoluja, että voin jatkaa samalla mallilla. Ainoastaan kuulemma jos ovulaatiota ei ala kuulua, niin sitten pitää mennä tarkistuttamaan tilanne.

No niin ja miksi se lapsen tekeminen ei sitten ole mielestäni niin kivaa puuhaa. No koska meillä pannaan, kun lääkäri käskee. Siitä on romantiikka, kynttilä illalliset ja omat haluamiset kaukana. Olen myös huomannut, että kun sanotaan, että tänään on sitten pakko panna, niin oma pää toimii niin hassusti, että se mielen tekeminen häviää tyystin. Sitten se on sellaista pakko panemista, ei sitä muuksi oikein voi sanoa. Pannaan koska on pakko. Tämä tietenkin vaikuttaa minuun muutenkin henkisesti. Pohdin usein, että olisi kiva harrastaa sellaista seksiä, jota haluaa ja joka tuntuu hyvältä, eikä sellaista pakko meininkiä. Onneksi meillä kuitenkin on sellaistakin seksiä vielä, muuten tämä suhde olisi varmaan pikkuhiljaa luisumassa huonoille urille. Mutta kyllä tämä joiltain osin koettelee parisuhdetta ja minua. Aina kun on pakko panna, niin meleen tulee väkisin, että jotkut hankkii lapsia niin, että ne haluavat seksiä juuri silloin. Aivan käsittämätön ajatus, että niitä lapsia voi hankkia ihan vain kotosalla pikkuisen hommaillen, ilman karseaa hoito rumbaa, ultria ja lääkkeitä. Että miksi juuri minulla täytyy olla tällainen vaiva, joka vaikuttaa niin moneen elämänalueeseen ja varsinkin siihen yhteen ihmisen herkimmistä, kuin seksielämä ja perheen perustaminen. Seksi on nautinto, hyvää mieltä ja oloa tuottava herkkä asia, joka meillä on nyt vähän koetuksella. No olenkin koittanut ulkoistaa mielessäni tämän lapsen hankinnan muun seksielämän ulkopuolelle, kun oma pää ei hyvään seksiin pakolla kykene. 

Että kyllä kaikkien näiden mömmöjen ja pakko seksin jälkeen voin sanoa, että lapsen hankkiminen käy työstä ja ei aina ole niin kivaa. Olisihan se varmasti kivaa olla kuin luonnon lapsi ja kiksautella miten sattuu ja huomata, oho olempas raskaana. No meille ei vain niin käy, meille tämä on rankkaa ja kallista puuhaa.

Sekin rassaa, että Pikku V nukkuu kanssamme samassa makuuhuoneessa, joten siellä nyt ei oikein voi mitään harrastella, kun hän herää heti kun peitto vähän kahisee. Tämä aiheuttaa oman haasteensa tähän meidän projektiin. Ote meiltä:

No missä pannaan?
No varmaan tossa sohvalla.
Onkos se liukkari missä?
No se on siellä vessan kaapissa, että se pitäisi sieltä vielä hakea. Onhan se varmasti sellaista, että ei tuhoa siittiöitä?
On se,  mutta levitetäänkö sohvaa?
No levitetään vain, mutta täällä on kylmä, että pitäisi varmaan hakea makkarista tyynyt ja peitot.

Sitten levitellään sohvaa, haetaan liukkaria, tyynyä, peittoa, mitä milloinkin. Riisutaan vaatteita jne. Sitten alkaa ahdistaa oma haluamattomuus, kun nythän sitä juuri pitäisi haluta. Sitten minulta tulee itku ja no jollakin ihmeen tavalla homma hoidetaan kuitenkin loppuun asti. Onneksi M:n hermot on paremmat, koska hänen panoshan tässä kohtaa on omaani tärkeämpi. Että ei ne minun flippailut haittaa tässä kohtaa onneksi kovinkaan paljon, korkeintaan aina pieni henkinen kolautus.

Että kyllä tästä on erotiikka kaukana ja ne halut sillä hetkellä kadoksissa. Välillä ottaa koville. Onneksi tilanne on kuitenkin muuten niin hyvä, että muuten halut ovat tallella ja tämä jäätyminen tapahtuu vain näillä pakko kerroilla. Niin ja jälkeenpäin todettakoon, että koska ovulaatio oli lääkärin arvailuista huolimatta vasta tänään, niin ei tässä olisi ollutkaan niin kiire. Että olisi voinut odottaa sitä hetkeä, kun oikeasti tekee mieli. Mutta tässä tapauksessa, kun siitä ei voinut olla varma. Jos ovis olisikin tullut jo silloin, niin nyt olisi vähän myöhäistä ja koko kierron muu vaiva olisi mennyt hukkaan. Että näillä mennään.

Kaiken tämän jälkeen silti koen, että se toisen lapsen saaminen on kaiken tämän arvoista. Jotenkin koen, että perheestämme puuttuu vielä hän, joka ei vielä ole täällä. Minulla riittäisi varmasti rakkautta useammallekin lapselle. Joten toivon taas kovasti, että josko se nyt tästä kierrosta tärppäisi. Sitten loppuisi tämä hoito rumba ja voisi ruveta jännittämään, että meneekö kesken, syntyykö liian aikaisin, onko perätilassa, tuleeko koliikki jne. Mutta kunhan nyt ensin edes raskautuisi, jos vaikka osaisinkin ottaa rennommin, eihän sitä tiedä.

10/14/2015

Pysäyttäviä sanoja

Eilen illalla silmiini osui Lapsellista  nimisestä blogista seuraava lause: "tulee päivä, jolloin pöytäliinat pysyvät pöydillä, mullat kukkaruukuissa ja koti siistinä. Ja silloin on aika, jolloin sillä ei oikeastaan ole enää merkitystä".

Kauhistelen usein sitä, kuinka nopeasti kotimme nykyisin sotkeentuu. Tuntuu, että joka päivä saa olla siivoamassa ja jos niin ei tee kaaos on valmis. Muutaman päivän jälkeen kotimme tasot ovat täynnä tavaraa, lattialla lojuu leluja ja kasseja, tuolit täyttyvät vaatteilla, jotka ovat menossa kaappiin tai pesuun. Välillä olen miettinyt, että onko sillä edes väliä jos on vähän sotkuista ja sekaista, mutta kyllä se jossakin vaiheessa alkaa omaa silmää häiritä. Tämä edellä mainittu lause kuitenkin pysäytti minut ajattelemaan. Minussa asuu jonkintasoinen pieni perfektionisti, jonka on välillä ihan hyvä hengähtää. Tuskin sitä vanhana tulee mietittyä, että voi, olisinpa siivonnut useammin. Todennäköisesti voivottelisin sitä, että ne asiat joista se sotku tulee jäivät tekemättä. Yhteinen ruokailu hetki, palikka leikki, maalaus tuokio, yhteinen leffa hetki tai puisto reissu imuroinnin sijaan. Mielummin valitsen nuo yhteiset hetket ja siivoan sitten kun sen aika on.

Tähän nyt todettakoon, että viime kuukausina meillä on ollut usein yllättävän siistiä, että ei meillä koko ajan karseaa kaaostaa ole. Helposti se kaaos kuitenkin pääsee syntymään, jos sen antaa syntyä. Niinä päivinä, kun keskityn enemmän muihin juttuihin, niin kaaos alkaa syntymään helpommin. Mutta elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten hulluttelu pikku V:n kanssa.

Jotenkin tuo alun lause sai mieleni myös haikeaksi. Aika kuluu nykyisin jotenkin nopeammin, kuin aiemmin. Pikku V kasvaa ja kehittyy, aluksi vauvasta taaperoksi, kohta huomaan että hän menee kouluun, pääsee ripille, lähtee opiskelemaan, muuttaa pois kotoa, löytää sen oikean, menee naimisiin ja saa omia lapsia. Aika on niin nopea, että välillä vain toivoisin, että voisin vain jäädä johonkin hetkeen. Esimerkiksi kun pikku V heräilee päiväunilta ja otan hänet syliin. Siinä me istumme sohvalla, pikku V sylissä ja minä silittelen hänen pieniä varpaita ja poskea ja toivon, että voitaisiin jäädä siihen. Pikku V:llä kun on niin kova kiire nykyisin touhuamaan, että tällaiset hetket on jo ihan luksusta. Kaukana on se aika, kun öisin tuoksuttelin nukkuvaa vauvaa sylissäni ja en olisi millään raaskinut laittaa häntä pois sylistäni takaisin sänkyyn. Vaikka vaatteet roikkuvat tuolilla ja pöydällä on Pikku V:n ruokailun jäljiltä tahroja, niin en minä sitä vanhana muista. Sen muistan varmasti, että miltä tuntui pitää pientä, lämpöistä lasta sylissä, silittäen varpaita ja poskea. Muistan miltä kuulosti sydämestä tuleva nauru, lapsen riemu, yhteisien leikkien aikana.

10/13/2015

Reissu Kampin Cityterveyteen

Sain vihdoinkin hankittua puhelimeeni tämän blogger sovelluksen, joten päätinpä nyt oikein repäistä ja tehdä elämäni ensimmäisen kännykkä postauksen blogiini.

Tänään suuntasimme aamulla Kamppiin, koska minun oli käytävä taas verikokeessa tarkistuttamassa kilpirauhas arvot. Saan tulokset tässä kolmen päivän sisällä ja perjantaina lääkärin kanssa katsotaan onko tyroksiini lääkkeen annos sopiva, vai tarvitseeko sitä nostaa. Kävin verikokeissa Kampin Cityterveydessä. Minulle suositeltiin tätä paikkaa, koska se on paljon halvempi, kuin esimerkiksi mehiläinen. Mehiläisessä näistä kokeista olisi saanut maksaa n.100€, mutta Cityterveydessä (jos kokeisiin on lääkärin lähete) hinnaksi jäi kela korvauksen jälkeen vain 9,90€, että mielestäni tuolla kannattaa käydä verikokeissa. Muutenkin palvelu on tuolla nopeaa ja ystävällistä, sekä odotus aulassa on viihtyisät sohvat. Ainoastaan naisten lehdet puuttuivat, joillekin kävijöille ne saattaisivat lisätä viihtyvyyttä. Sinänsä palvelu on niin nopeaa, että molemmilla kerroilla, kun olen käynyt tuolla, minun ei ole tarvinnut odotella kauan. Cityterveys toimii siis ajanvarauksella ja voin suositella sitä lämpimästi.

Pikku V:n päikkäri ajan olenkin nyt käyttänyt siihen, että käsittäisin miten saan kännykästä kuvat tähän blogi tekstiin. No tämä ei ole minulle vieläkään selvinnyt. Kuinka te siis sen teette, kun olette vaikka reissun päällä. Kuinka päivittää blogia kuvien kera kännykällä, ilman tietokonetta?  Minulla olisi ollut kuvia reissusta, mutta nyt täytyy todeta, että monen erilaisen (tuli yritettyä vaikka mitä palvelua....) yrityksen jälkeen luovutan hetkeksi ja lisään kuvat jälkikäteen tietokoneella. Ei tää oo kyllä liian helpoksi tehty, tämä kännykällä päivittäminen... Että ihan vähän jo alkaa ottaa aivoon. No, eiköhän se ratkaisu vielä löydy. 

EDIT:

Tässä vielä tietokoneella myöhemmin lisättyä postauksen jatkoa...

Kuvia ihan suhteellisen viihtyisästä Cityterveydestä.






M ja Pikku V olivat silla aikaa, kun itse olin verikokeissa menneet Mc Donaldsiin. Verikokeen jälkeen menin sinne itsekin ja sorruin ottamaan juusto hamburilaisen ja ranskalaiset majoneesilla. Edellisestä kerrast, kun ole syönyt hamburilaisen on kulunut jo useampi vuosi. Ne kun eivät yleensä kuulu minun ruokavaliooni. No nyt kuitenkin sitten otin ja söin. Jälkeenpäin iski sellainen pieni hamburilais morkkis, tai siis sellaiseksi sitä itse kutsun. Se on sellainen morkkis, joka iskee vain hamburilaisen ja roskaruoan jälkeen. Hamburilaisista tulee jotenkin tunkkainen olo ja myös se ajatus, että söi jotain niin epäterveellistä ja vehnäistä aiheuttaa sitä morkkista. No onneksi elämä on kuitenkin elämistä varten, joten sallittakoon joskus hamburilainen ja siitä seuraava tunkkainen olo.


Ranut, juusto hamburilainen ja majoneesi. Ketsuppi tuli pyytämättä messiin.
  
M ja Pikku V


Hamppari ja mä. Tämä on kännykällä hutaisten muokattu kuva, joten naama näyttää ihan siltä, kun meikkiä olisi vedelty naamaan joissain kohdissa ihan liikaa. :D Lähinnä kasvojen sivuilla ja nenän päällä olevat tummat osat. Aika hauska!


 Sitä olen kyllä aina miettinyt, että minkähän takia sitä teippiä laitetaan siihen harsotaitoksen päälle aina niin pitkä pätkä. Sitä kun koittaa repiä irti, niin lähtee kyllä kaikki ihokarvatkin juurineen teipin mukana. Ei sillä, että karvoilla olisi niin väliä, mutta kyllä se ikävältä tuntuu, kun sitä teippiä irti repii.



10/12/2015

Diy: Nimikyltit WC:n ja kylpyhuoneen pyyhkeille

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että vessassa ja kylpyhuoneessa olisi hyvä olla jokaiselle henkilölle oma paikka pyyhkeelle. Aiemmin jos M:llä ja minulla oli samaan aikaan samanlaiset kylpy pyyhkeet käytössä, niin ne saattoivat vaihtaa käyttäjää, koska kumpikaan ei pystynyt sanomaan, kumpi pyyhe oli ollut itsellä käytössä. Vessassa taas oli vain yksikäsipyyhe, johon kaikki pyyhkivät kätensä. Halusin kuitenkin jokaisen pyyhkeille oman paikan, koska edelliset systeemit eivät olleet mielestäni tarpeeksi hygieenisiä ja toimivia. Siksipä päätin toteuttaa päässäni muhineen idean ja tehdä meille persoonalliset pyyhkeiden nimikyltit. Nyt myös ystävämme saivat oman pyyhkeen, niin heidän ei tarvitse käyttää meidän perheen käyttämää pyyhettä.

Aluksi tietenkin ajattelin, että voisin ostaa kyltit valmiina. Kaupasta en kuitenkaan valmiina löytänyt kivoja nimikylttejä. Kaikki myynnissä olevat löytämäni tuntuivat olevan niitä sydämen muotoisia puisia ja juuri sellaisia en halunnut. Näissä versioissa pyyhe myös useimmiten kiinnitetään kylttiin nipsuttimella ja sekään ei tuntunut sopivan siihen, mitä hain. Halusin sellaiset, jotka sopivat tyyliimme ja jotka tulevat suoraan pyyhkeen eteen, tai taakse, eikä kiinni pyyhkeeseen. Lopulta päätin tehdä nimikyltit itse, joka osoittautuikin oikein hyväksi vaihtoehdoksi.

Ostin Järvenpään Taitaville nimisestä askertelutarvikeliikkeestä läpinäkyviä muovisia avaimenperiä, joihin pystyi sisään laittamaan kuvan tai jotain paperia. Avaimenperissä oli takana kolo, johon paperi tulee ja sitten kansi päälle, joten paperi jää kokonaan avaimenperän sisään (hyvä juttu ajatellen kosteita tiloja).

Mietin kuinka saisin nimikylteistä kauniit ja yksinkertaiset, joten lopulta päätin laittaa niihin valokuvat ja takapuolelle käyttäjän nimen. Tulostin meidän ottamiamme valokuvia niin, että käsipyyhe sai käsien kuvan ja meidän perhe kasvo kuvat kyltteihin. Ystävät saivat neutraalin pilvi kuvan ja kuvan päälle tekstin ystävät. Muokkasin tietenkin kuvia ja kuvien kokoa tarpeeksi pieneksi, jotta ne mahtuivat noihin pieniin avaimenperiin. Otin teemaksi mustavalkoisen, jotta kuvat eivät riitele keskenään, vaan saivat yhtenäisen ilmeen. Avaimenperien rinkula oli juuri sopivan kokoinen, jotta sen sai pujotettua pyyhe naulakon koukkuihin. 

Ja tadaa, näin yksinkertaisella ja helpolla tavalla sain persoonalliset ja mielestäni ihan kauniit pyyhkeiden nimikyltit vessaan ja kylpyhuoneeseen. Meillähän siis kylpyhuone ja vessa eivät ole samassa tilassa, joten tein molempiin tiloihin omat nimikyltit.

Tässä kyltit nyt sitten ovat valmiina:

Nimikylttien etupuoli


Takapuolelle tuli nimet, tässä esimerkkinä kädet kyltin takaosa.


Seuraavissa kuvissa nimikyltit ovat oikealla paikallaan, vessan pyyhe naulakossa. Kylpyhuoneessa kyltit ovat vessasta poiketen pyyhkeiden takana, pyyhkeiden käyttämisen helpottamiseksi. Tällöin kylttiä ei tarvitse aina ottaa pois edestä ennen pyyhkeen käyttöä. Kylpyhuoneesta en ottanut kuvia, koska kyltit ovat vessassa ja kylpyhuoneessa lähes samanlaiset, joten eiköhän kuvat vessasta ole ihan riittävät.




Pikku V sai tietenkin myös omalla kuvallaan varustetut nimikyltit, mutta niitä en kuvannut tänne blogiin. Olemme keskustelleet M:n kanssa siitä, että kuinka Pikku V:stä saa laittaa kuvia internettiin (sosiaalinen media) ja päädyimme seuraavanlaiseen ratkaisuun: muuten kuvia voi nettiin laittaa, kunhan naama ei näy. Tässä siis syy, miksi missään blogini kuvassa ei Pikku V:n kasvot näy. Pikku V voi sitten isompana itse ilmaista sen, haluaako hän kuviaan, jossa kasvot näkyvät nettiin, vai ei.

Mutta palaten takaisin aiheeseen, eli nimikyltteihin. Mitäs mieltä olette, eikö tullutkin aika kivat?
 

10/11/2015

Hulluilua ja muuta mukavaa

Lauantai aamu alkoi tänään vilpoisassa säässä valokuvauskurssilla. Tänään oli poikkeus kerta ja olimme studion sijasta ihmisten ilmoilla. Kokoonnuimme Foorumin Picniciin juomaan aamu teetä ja käymään tämän kuvaus kerran opetus osion läpi. Sitten jalkauduimme kuvaamaan. Kuvasimme aluksi Foorumin lähistöllä, josta siirryimme läheiselle Kampin Kappelille kuvaamaan kappelia. Alun perin ajatus oli, että olisimme kuvanneet kolmen sepän patsasta, mutta koska patsas on Stockmannin edessä, niin vaihdoimme kohteen Kampin kappeliin. Tämä siis siksi, että Stockmannilla on menossa Hullut päivät ja meno Stockmannin ulkopuolellakin on aika hullua, joten ei sinne meinaa sekaan mahtua. 

Aamun valokuvaus kurssilla totesimme opettajan kanssa, että ajattelen tehtäväksi annot liian vaikeasti ja tästä syystä en aina oikein ymmärrä niitä. Tyyliin, että opettaja antaa tehtävän, jolloin mietin, että tämän jutun hallitsen jo jotenkin, joten siinä täytyy nyt olla jokin koira haudattuna. Että eihän tämä nyt voi olla näin helppo tehtävä, että jotain en nyt tajua taas. Mutta tänään päättelimme, että joskus asiat ovat helpompia, kuin luulisi. Tänään opettaja jopa kehui ottamiani kuvia, että kyllä minulla toivoa on tämän valokuvauksen kanssa.
  
Valokuvaus kurssin jälkeen, joka oli siis vain poikkeuksellisesti lauantai aamuna, kävin Stockmannin hulluilla päivillä hulluttelemassa. Nyt kävi kuitenkin jotain tavallisuudesta poikkeavaa, en nimittäin löytänyt juuri mitään ostettavaa sieltä. Ostin vain paketillisen Invisi Bobble ponnareita. Sinänsä tämä johtui varmaan siitä, että kaikki himoitsemani jutut olivat yli satasen ja nyt juuri ei ole varaa budjetissa niin kalliille ostoksille. Ennen hulluja päiviä kun kävin ostamassa jo itselleni uuden isomman muistikortin kameraan, koska entisessä oli liian vähän tilaa. Tietenkin kävin myös syömässä, joten kyllähän se päivän budjetti oli hyvin käytetty kumminkin. Kun näin hoitovapaalla ei se päivän bujetti iso ole...

Päädyin keskustan Stockmannilta vielä itikseen. Kävin itiksen Stockmannilla M:n ja Pikku V:n kanssa hulluttelemassa vielä uudelleen. Mitään en kuitenkaan löytänyt. Kävin myös Tigerissa, josta löytyi tosi hieno maljakko edulliseen hintaan. Pidän tuosta kuviosta, joka maljakon pinnassa on. Maljakkoja meillä ei montaa ole, joten ihan hyvä löytö.

 
Ruokaa ja hulluttelua.
Hullutteluiden jälkeen päädyimme vielä Vuosaareen ystäväpariskunnallemme saunomaan. Illalla ajoimme kotiin laittamaan Pikku V:tä nukkumaan. Nyt Pikku V ja M on nukkumassa ja pitäisi sitä varmaan itsekin pikkuhiljaa mennä M:n viereen.
 
Että ihan ok lauantai. 

Kävikö kukaan muu Hulluilla päivillä tekemässä löytöjä?

10/05/2015

Kiirettä on pidellyt.

Tässä viime päivinä on ollut paljon kaikenlaista kiirettä. Viikonlopun vietimme vanhempieni luona Lappeenrannassa, joka tarkoittaa kohtalaisen kiireistä viikonloppua. Niin monessa paikassa pitäisi keretä yhden viikonlopun aikana vierailla, että aika siihen ei riitä mitenkään. Tällä reissulla kävimme kyläilemässä Pikku V:n kummin luona ja juhlistimme samalla hänen 30-v synttäreitään. Kävimme myös moikkaamassa minun mummia ja pappaa, jotka ovat juuri muuttaneet omakotitalosta rivitalo kaksioon. Vaikutti siltä, että he ovat sopeutuneet uuteen kotiin ihan hyvin. Kävimme myös läpi muutaman kirppiksen. Yksi kyläreissu, johon oli tarkoitus mennä, niin ei nyt onnistunutkaan, joten ehkä seuraavalla Lappeenranta reissulla sitten. Joten ihan keskistasoisesti menoa oli reissun aikana. Lisääkin varmasti olisi kyläily reissuja saanut viikonloppuun ängettyä, mutta mukavaahan se on myös olla vähän aikaa omien vanhempien ja sisarustenkin kanssa.

Viime torstaina kävimme Pikku V:n kanssa puolitoistavuotis neuvolassa.  Pituutta ja painoa oli tullut ihan hyvin ja Pikku V on nyt 80,5cm pitkä, 10,725 kg painava ja päänympärys oli 49,3cm. Kasvu tasaista -1 käyrällä. Muuten kaikki oli ihan ok, mutta saimme lähetteen fysioterapiaan. Olen siis itse hyvin tyytyväinen, että lääkäri kirjoitti lähetteen. Pikku V:n jalat kääntyvät jalkateristä todella paljon ulospäin, joten se voi varmaankin vaikuttaa tuohon kävelemään oppimiseen. Mielestäni on hyvä tsekata, että olisiko jostakin jumpasta tai vaikka erikois kengistä jotakin apua. 

Mutta mennäänpä sitten tähän päivään. Tänään tein negatiivisen raskaustestin, joten menkkoja odotellessa. Uudella innolla sitten kohti seuraavaa yrityskertaa, jota aloitellaan menkkojen alettua. Alkaa jo vähän ahdistaa, kun yrityskerrat näillä lääkkeillä alkaa käydä vähiin.

Tänään meillä oli vieraisilla Ystäväni ja hänen muutaman kuutautta Pikku V:tä vanhempi poika. Kävimme puistossa keinumassa ja hengailemassa. Pikku V konttaili innoissaan ympäri puistoa. Nurmikolla hän innostui konttaamisen ja istuskelun lisäksi myös ryömimään, makailemaan selällään ja karhukävelemään. Rapisevat kuivuneet lehdet olivat äärettömän jänniä ja hauskoja. Niitä sitten rapisuteltiin jaloilla ja käsillä. 

Oli kyllä hauskaa jutella ja juoda teetä ulkoilun jälkeen. Pikku V:lläkin vaikutti olevan ihan hauskaa ikätoverinsa kanssa. Eihän se tämän ikäisten leikkiminen yhdessä ole vielä kovin vahvoilla, mutta kyllä samanikäinen seura selkeästi teki Pikku V:lle hyvää.