9/29/2015

Loistava päivä

Tänään oli tosi loistava päivä. Kävimme päivällä muskarissa ja iltapäivällä isäni tuli kylään. Vanhempani asuvat Lappeenrannassa, joten kovin usein he eivät kyläile meillä. Isäni on jollakin työpaikan kurssilla Riihimäellä ja tuli kurssin jälkeen meille. Se oli tosi kivaa. Oli hauska nähdä, kun emme ole noin kuukauteen nähneet. Huvittavaa tässä oli sinänsä se, että M on tällä hetkellä työ reissulla Lappeenrannassa, että he menivät nyt sitten vähän ristiin isäni kanssa.

Oli kyllä ihanaa, kun isäni tuli käymään, koska muuten olisimme olleet koko illan Pikku V:n kanssa kahdestaan. M on tässä lähi kuukausina ollut aika monta kertaa useamman päivän kestävillä työ reissuilla, joten seuran saaminen oli ihan parasta. Välillä kun näitä työ reissuja on M:llä ollut enemmänkin, niin kyllä se jotenkin välillä väsyttää. Välillä on aika rankkaa olla lapsen kanssa monen päivän putkia kahdestaan useana viikkona peräkkäin. Olenkin miettinyt, että respect kaikille yksinhuoltajille. Ei varmasti ole helppoa olla lapsen kanssa aina kaksin. Ei sillä, ihana Pikku V:n kanssa on olla ja touhuta, mutta kyllä se välillä vähän rankkaa on myöskin. En nyt tarkoita, että en haluaisi olla lapseni kanssa, mutta joskus lapsen kassa oleminen on väsyttävää, se vetää mehut. Ei tietenkään aina, mutta joskus, varsinkin niinä päivinä, kun esimerkiksi on useamman yön nukkunut huonosti ja lapsella on karsea kiukkupäivä. Mutta tänään Pikku V on ollut ihanan hyvällä tuulella ja yöt on nukuttu hyvin ja fiilis on korkealla, joten äidissäkin riittää vielä virtaa.

Mutta niin, oli ihana ruokailla, kahvitella ja jutustella iskän kanssa pitkästä aikaa. Kävin kaupassa hakemassa muskarin jälkeen isäni lempi karkkeja, lakuja. Ostin nyt kokeiluun niitä uusia Fazerin soft original lakuja, jotka on pakattu todella kauniiseen pussiin. Kauniin ulkokuoren lisäksi myöskään pussin sisältö ei tuottanut pettymystä, hyviä ja todella pehmeitä lakuja. Voisin ostaa toisenkin kerran näitä lakuja.




Tarttui sieltä muutakin pientä hyvää mukaan, muutama suklaa muffini ja keksejä. Yleensä leipoisin itse jotakin hyvää, mutta tänään en kerennyt. Hyvää kuitenkin oli ja seura loistavaa.


Pikku V nukahti hyvin ja minä vietin laatuaikaa itseni ja ensitreffit alttarilla kanssa... Niin ja tietenkin noiden lakujen kanssa, kun eihän niitä nyt vaan voi olla maistamatta useampaa...

9/27/2015

Päivä ystävien kanssa


Lauantaina olimme ystäväni kanssa Ikeassa. Senhän nyt sitten tietää, että miten siinä käy, kun lähtee käymään Ikeassa, sieltä tuo aina kaikkea kivaa uutta mukana. Löysin kivoja sisustus juttuja olohuoneeseen, nimittäin ne jonkin aikaa etsityt tyynynpääliset. Tyynynpäälisiäkin pitää välillä pestä, joten nämä tuli tarpeeseen, jotta sain vanhat pesuun. Ostin myös uudet leikkulaudat, koska vanhat olivat jo niin naarmuilla.


Keittiönpöydälle löytyi myös mustat tabletit, jotka sopivat hyvin ruokailuryhmän ilmeeseen. 



 
Löysin myös makuuhuoneeseen jotain uutta ja kivaa, mutta niistä lisää lähi päivinä tulevassa makuuhuone postauksessa.

Ikean reissun jälkeen menimme vielä ystäväni kanssa heille Vuosaareen, jossa M ja Pikku V jo olivat saunomassa Ystäväpariskuntamme miespuolisen osapuolen kanssa. Me liityimme tietenkin sauna seuraksi. Hauskaa oli olla hyvässä seurassa. Pääsimme tekemään myös pienen vastapalveluksen ystäväpariskuntamme kotona. Kun raskausaikana olin vuodelevossa, niin ystäväni kävi maalaamassa makuuhuoneemme seinän harmaaksi, kun en itse sitä voinut tehdä ja M ei silloin minun hoivaamisen, koulun ja työn lisäksi kerennyt. Nyt siis pääsimme tekemään vastapalvelusta. Ystäväni on raskaana, joten suuremmat huonekalujen siirtelyt ovat jo hieman rankkoja juttuja. Heidän makuuhuoneensa on pienen muutoksen kohteena vauvan tulon myötä. Siirtelimme siis painavampia huonekaluja uuteen järjestykseen ja kokosimme muutaman Ikean pukkijalan. Porukalla kun tehtiin, niin siinä ei kauan mennyt ja hyvä tuli. Oli kyllä hauska lauantai.

Mitäs tykkäsitte pöydän ja sohvan uudesta ilmeestä?

Kirppiksillä voi tehdä löytöjä!

Parin viikon aikana olen käynyt useamman kerran kirpputorilla ja tehnyt monenlaisia löytöjä. Olen ostanut kahdet housut, mekon,  Pikku V:lle muutamia seuraavan koon vaatteita, Brion kävelykärryn ulko käyttöön tässä nyt muutamia mainitakseni. Kuitenkin kaikista hienoin löytö oli Brion mopo. 

Olimme Pasilassa asuvan ystäväni ja hänen pienen vauvansa kanssa torstaina kiertelemässä Järvenpään kirpputoreja. Meillä oli todella hauska päivä. Samalta reissulta se mopokin tarttui matkaan.



Löysin itselleni myös söpön hatun.


Meidän kotona: Olohuone




Olohuoneeseemme olemme hankkineet huonekaluja kirppuotoreilta, Ikeasta ja tekemällä itse. Pidämme yksinkertaisesta, suhteellisen modernista tyylistä, jossa on ripaus vanhaa mukana. Väreinä käytämme mustaa, valkoista, harmaata ja aika ajoin vaihtelevaa tehosteväriä. Tällä hetkellä tehsotevärinä on käytetty keltaista, jota löytyy sisustustyynyistä ja sohvan yläpuolella olevassa Pikku V:n ja äidin yhdessä tekemästä taulusta. Taulu tehtiin M:lle isänpäivälahjaksi. 

Musta sohva on Ikean Lillberg vuodesohva ja se on pääosin kestänyt käyttöä hyvin. Ajan kuluessa päliset ja sisätyynyt ovat kuitenkin hieman kulahtaneet, joten ne kaipaisivat päivitystä. Sohvan vieressä oleva ovellinen kaappi on Ikeasta. 


Sisustustyynyinä sohvalla on Marimekon pienet kivet, Casa Stockmanin keltaiset tynynpääliset ja Ikean pääliset. Tyynyjen sisällä on höyhentyynyt, koska ne kestävät käytössä hyvänä ja muhkeina pitkään. Sohvalla on myös M:n työpaikalta lahjaksi saatu villainen valkoinen torkkupeitto.

Puu materiaalina on läsnä olohuoneessamme puurunkoisesa sohvassa, sohvan vieressä olevassa mustassa lipastossa, Alvar Aallon Paimion parantola tuolissa ja Ratian Saaristo kirstussa ja olohuoneen pöydässä. 

Terästä on käytetty sisustuksessa myös suhteellisen monessa paikassa. Terästä löytyy lapuista, pöydästä, tuolin jaloista jne.

Televisiotaso, kaappi ja seinähylly ovat ikeasta, samoinkuin harmaa keraaminen kukkaruukku. Ruukussa oleva palmu on Hoon lapsuudenkodista tuotu ja säilynyt hengissä, monenlaisissa olosuhteissa.

Pihan oven vieressä olleva vanerinen Cajon rumpu on itse tehty. Rumpu tuo tarpeen vaatiessa kaivattua lisä laskutilaa ja sitä käytetäänkin välillä pienen pöydän tapaan. Cajon toimii myös välillä penkkinä, joten se on hyvin käytännöllinen soitin pieneen kotiin.

Olohuoneen harmaa nukkamatto on pehmeä ja lämmin jalana alla. Matto on ostettu kirpputorilta. 
 


Paimion Parantola tuoli on löytö kirpputorilta ja tuolin päällä oleva lampaantalja on lahja ystävältä. Tuolin alla olevat lelulaatikot ovat puuta ja ne ovat löytö kirpputorilta. 

 



Olohuoneen pöytä on tehty itse. Teräksinen runko on vanhasta lehtitelineestä ja pöytälevy vanhasta täyspuisesta ruokapöydän levystä. Levy sahautettiin oikean mittaiseksi, hiottiin ja maalattiin itse valkoisella maalilla.
 


Olohuoneen pöydällä oleva kynttilä tarjotin on kirpputorilta, tuikkukupit ja tuikut Ikeasta. Tarjottimella on käytetty sisustus elementtinä merisuolaa lapsiystävällisyytensä ja valkoisen värinsä takia.
 





 


Harmaa nojatuoli on saatu ystävältä tämän muutettua pienempään asuntoon, jossa tuolille ei ollut enää tilaa. Tuoli tuli kotiimme kulahtaneen vaaleanpunaisena. Tuoli on päälystetty itse harmaalla, kulutusta kestävällä kankaalla. Valkoinen lampaantalja on Ikeasta ja tyyny Stockmannin Casa Stockmann sarjasta.


 Lipasto on ostettu kirpputorilta ja se on rosoisesti ikääntynyttä puuta. Lipastossa viehätti juurikin sen elämää nähnyt rosous, joten pakkohan se oli kotiimme saada. Rakkautta ensisilmäyksellä. Lipasto kätkee sisäänsä meille rakkaita dvd levyjä. Lampun jalka lipaston päällä on ostettu virosta ja lampun valkoinen varjostin on Pentikistä.



 Laatikot lipaston edessä on ostettu kirpputorilta ja pitävät tallessa sisustuslehdet ja dvd-levyt, jotka eivät mahtuneet mustaan lipastoon.


Pianon päällä olevan valkoisen maljakon Hoo on saanut nuoruudessa lahjaksi sukulaiselta. Maljakossa on peikonpähkinä oksia, joista roikkuu tähtiä. Valkoiset tuikkulyhdyt ovat Party Liten ja ne on saatu viime vuonna joululahjaksi Hoon äidiltä.
 







Pianon päällä on kaunis teräksinen valaisin, joka on kovassa käytössä. Valaisin on ostettu Sähkötalosta Järvenpäästä. Itse piano on tuotu Hoon lapsuudenkodista, hoon vanhemmat ovat ostaneet sen aikoinaan Hoolle lahjaksi käytettynä. Piano ei ole ehkä kauneuskilpailun voittaja, mutta se on täysin toimiva ja sillä on paljon tunnearvoa.

Kaksiossa tilanpuute on aina ongelma, joten Pikku V:n lelut ovat löytäneet paikkansa Ikean valkoisista, kankaisista laatikoista pianon vierestä.



Jalkalamppu on kirpputori löytö. Lampun jalka on puuta ja osittain hapettunutta teräsputkea. Lampun varjostin on valkoista muovia. Lampun muoto ja elämää nähnyt olemus vetosi Hoohon niin paljon, että lamppun osto oli varmaa heti, kun hän näki sen.





Pianon vieressä on Ratian iso Saaristo kirstu, jossa on paikka takkapuille. Kirstun päällä on taulu Hoosta ja Pikku V:stä. Hoo sai taulun kuvan 30-vuotis lahjaksi valokuvaaja ystävältään. Kuvan kehykset ovat Ikeasta. Kirstun päällä on myös kirpputorilta ostetuissa mustissa kehyksissä kortti, jossa on teksti: Suurimmatkin sankarit ponnistavat pienistä sukista.  Tämä taulu on menossa jossakin vaiheessa makuuhuoneen seinälle. Takka on varaava harmaa vuolukivi takka.

Tällainen on meidän olohuoneemme, jossa viihdymme ja joka sopii meidän tyyliimme.

9/25/2015

Meidän kotona: Keittiö

Keittiömme remontoitiin muutama vuosi sitten ja tällöin valitsimme keittiöksemme Puustellin keittiön. Puustellin keittiön valitseminen oli lähes itsestäänselvyys minulle, koska kummini on puustellilla keittiösuunnittelijana. Olin aina ajatellut, että jonakin päivänä kun saan oman asunnon, niin pyydän juuri häntä suunnittelemaan keittiömme. Emmekä ole katuneet. Keittiö miellyttää meidän molempien silmää, on käytännöllinen, toimiva ja hyvin suunniteltu, sekä tietenkin sopii meidän tyyliin. Juurikin kotimme keittiö on yksi syy siihen, että tästä asunnosta muuttaminen tulevaisuudessa on haikeaa. Kuva kertoo tietenkin enemmän, kuin tuhat sanaa, joten tässä muutamia kuvia keittiöstämme.















9/24/2015

Keitä me olemme?


Olen miettinyt että pitäisi varmaan kertoa vähän enemmän siitä, keitä me olemme. Millaisia tyyppejä ovat Hoo, M ja Pikku V. Eli esittelyssä meidän perhe.
 
Viisitoista vuotta sitten, vuonna 2000

 
Kesällä 2015


Aloimme ensimmäisen kerran seurustella M:n kanssa n.14-15 vuotiaina. Silloinen paras ystäväni seurusteli etänä M:n kaverin kanssa, joten he esittelivät meidät toisillemme. Ystäväni ja tämä M:n kaveri olivat tavanneet legendaarisessa Kissin Chatissa, jos muistatte sellaista, minä ainakin muistan. Meidän suhde oli kunnon etäsuhde välimatkalla Lappeenranta Helsinki. Eihän se tietenkään silloin toiminut, oltiin niin nuoria, joten noin vuoden verran soiteltiin. Puhelin laskut olivat tapissa ja koska olen kova puhumaan, niin kukkaroaan varjellakseen vanhempani laittoivat puhelimeeni 20e saldorajan. Treffasimme livenä ensi kertaa Lintsillä, vuosi taisi olla 2000. Tapaamisesta otettiin jopa kuva. Käymme aina silloin tällöin ottamassa Lintsillä samassa kohtaa uuden kuvan. Viimeisimmässä kuvassa Pikku V on jo mukana. Niin se aika rientää.

Kun tulin 2002 opiskelemaan lähemmäs Helsinkiä Järvenpäähän, niin aloimme seurustella uudelleen. Lopulta muutimme asumaan yhteen, menimme kihloihin 2005 ja naimisiin 2008. Ostimme oman asunnon ja lopulta Pikku V astui kuvioihin mukaan 2014. Nykyisin M käy töissä, sekä opiskelee Tradenomiksi. Minä olen hoitovapaalla nuorisotyönohjaajan työstäni ja toistaiseksi kotona pikku V:n kanssa. Päivisin teemme Pikku V:n kanssa juttuja kotona, käymme moikkailemassa kavereita ja aina tiistaina menemme muskariin. Tässä tämä historiikki lyhyesti. Paljon on vuosiin mahtunut, on ollut iloa ja surua, ylä ja ala mäkeä, mutta kaikesta ollaan selvitty yhdessä. Tässä ja näin on hyvä. Hyvä olla yhdessä, juuri näiden ihmisten kanssa. Hyvä meidän perhe!

Mutta nyt vähän yksilö esittelyä.


Hoo 

 

Olen 30-vuotias ja kotoisin Lappeenrannasta. Nykyisin asun Järvenpäässä, mutta toiveissa on muutto Helsinkiin.


Kesällä 2015


Rakastan: 

- sisustamista, joten kotimme ilme muuttuu suhteellisen usein. Projekteihini pääsee mukaan myös M aina kun tarve vaatii miehistä energiaa (eli aika usein)...
- suklaata, suklaa jäätelöä, suklaa kakkua, SUKLAATA! Ei siitä sitten sen enempää...
- musiikkia, Olen pienestä asti soittanut Pianoa ja laulanut. Asuessani opiskelu aikana asuntolassa tuli musiikin tekeminen myös kuvioihin mukaan.
- Ystävät ovat minulle tosi tärkeitä. Lapsena ja nuorena olin koulukiusattu, joten ystäviä minulla ei kovi montaa ollut. Kun muutin Lappeenrannasta lähemmäs Helsinkiä, niin aloin pikkuhiljaa saada uusia ystäviä, joista on tullut vuosien varrella hyvin rakkaita. Ystävien kanssa hengailu, nauraminen ja maailman parantaminen on jees! 
- valokuvaaminen tuli elämääni pikkuhiljaa. Suvussani on paljon valokuvaajia, joten olen itsekin pitänyt aina kuvaamisesta. Rakastan kauniita valokuvia, joten nyt olen valokuvaus kurssilla, jotta voisin jonakin päivänä olla suht hyvä kuvaamaan. Olemme käyneet usein kuvaamossa kuvattavana, joten haluaisin meidän pienestä perheestä hyviä kuvia muistoksi. Miksi en siis voisi ottaa hyviä kuvia välillä itsekin. Muutenkin kuva voi kertoa enemmän, kuin tuhat sanaa. 
- Sarjat ja leffat, rakasta sarjojen ja leffojen katselua. Jään helposti koukkuun erilaisiin sarjoihin. 
Kauniit asiat. Rakastan kauniita asioita. Koruja, kynsiä, kauniita koteja, laukkuja (joita ostan mielelläni...), kauniita valokuvia, kauniita sanoja, kauniita tavaroita, jne.
- Perhe on minulle hyvin rakas. Ihana M ja ihana Pikku V, sekä ihanat muut läheiset.
- Huumori Kunnon naurut vaan piristää kummasti
- Aamulla pitkään nukkuminen on ihanaa, olen siis niin iltavirkku ihminen. Välillä hankala yhtälö: Aamu unisuus ja lapsi.
- Matkustelu Olen jo pienestä asti halunnut matkustella. Perheeni ei heikohkon rahallisen tilanteen takia lapsuuteni aikana juurikaan matkustellut, joten tämä on ollut aina sellainen suuri unelma. Ensimmäinen matkani lentokoneella oli häämatkamme Thaimaan Phukettiin Marraskuussa 2008. Nyt yritämme tehdä mahdollisimman usein jonkin reissun, tietenkin budjetin sallimissa rajoissa. Menneenä kesänä olimme M:n kanssa Barcelonassa neljä päivää, ihan kahdestaan. Kyllä oli ihana ja rentouttava reissu!
- Oma koti Tämä koti on minulle rakas. Olemme remontoineet sitä rakkaudella ja tehneet siitä meidän näköistä. Onkin todella harmi, ettei tämä voi olla se meidän loppuelämämme koti. Kaksiossa kun on liian vähän tilaa pikku V:n kasvaessa ja mahdollisen toisen lapsen syntyessä.

Rakastaisin varmasti kenkiä, mikäli minulla olisi isompi jalka. Jalkani on kokoa 33, joten lasten kenkä osasto ja erikois liikkeet kutsuvat minua aina, kun pitää ostaa uudet kengät. Välillä katselen kateellisena muiden ihania kenkiä, koska en voi itse sellaisia saada. Jos jalkani olisi isompi, niin minulla olisi varmaan kaapillinen kenkiä. Sinänsä hyvä näin, koska nytkin kenkiä on paljon, niin M ei joudu kenkieni kanssa hermoromahduksen partaalle, kun kengät eivät nytkään meinaa mahtua pieneen tuulikaappiimme.

Inhoan:

- Likaisten astioiden laittamista koneeseen, ällöä! Laitan mielummin jopa likaiset sukat pyykkikoneeseen, kuin likaiset astiat astianpesukoneeseen. Täytän astianpesukonetta kyllä, mutta ällöä se on silti.
- Sotkuista kotia, mutta näin lapseperhe arjessa koti vain välillä on aivan karseassa kaaoksessa.
- Sitä, että jotkut ihmiset (useinmiten samat tyypit) saavat  kommenteillaan olon tuntumaan tyhmältä, tai jotenkin vääränlaiselta.
- Kiirettä, stressiä ja ahdistusta. Olen helposti stressaantuva ihminen. Tietyissä määrin stressi ja kiire on ok, mutta joskus ne ovat elämäni aikana menneet liian koviksi.
- Aikaisia aamuherätyksiä ja liian vähäiseksi jääneitä yöunia.

M

 

Kohta 30 vuotias, kotoisin Helsingin Vuosaaresta. Tällä hetkellä asuinpaikkana Järvenpää


 Rakastan:

 - Rauhallisia aamuja ja pitkiä yöunia
- Hyvää ruokaa
- Hyvää kahvia. M onkin hankkinut itselleen erilaisia kahvinkeittimiä, kahvimyllyn ja papuja
-Rullaluistelua
- PC pelejä ja elektroniikan parissa tapahtuvia projekteja.
- Kuntosalilla käyntiä, jos vain joskus sinne kerkeäisi ja saisi aikaiseksi. Pikku V:n syntymän jälkeen aika on ollu kortilla.
 - Konemusiikkia, koska siinä on vain niin hyvät biitit ja bassoa.
- Siistejä vaatteita
- Säänöllisesti malliin leikattuja hiuksia
- Makeaa, kuten pullat, keksit, kakut jne. kaikki käy.
-Pieniä auton korjaus projekteja 
- Ystävien kanssa hengailua
-Perhettäni

Inhoan:

-Sovittujen asioiden tai tapaamisten perumista viime hetkellä.
 - Oliiveja
- Liian roinan keräämistä
-Varaston siivoamista, koska siellä on aina liikaa roinaa
-Örinä Heviä, koska siitä ei saa mitään selvää, se on sellaista puuroa.

Pikku V 

 

Kohta puolitoista vuotias pikku herra. Kotoisin Järvenpäästä.

 

Rakastan:

- Muskarissa käymistä tiistaisin
- Hassuttelua
-Uninallea 
-Äitiä ja iskää
- Uimista ja kylpemistä
- Keinumista leikkipuistossa
- Tanssimista
- Hyvää musiikkia, jonka tahdissa voi jammailla.
- Late Lammasta 
-Eläimiä 
- Puuhailua
- Herra Hakkarais pastilleja
- Elektronisia laitteita, joihin en saisi koskea... Mutta jos tän kerran vain vähän vilkaisen, jos äiti ja iskä ei huomaa?

Inhoan:

- Kuumeen mittaamista
- Komentamista
-Aurinkolasien käyttämistä
- Kun en saa tehdä niinkuin haluan
- Väsyneenä ja nälkäisenä ihoan milloin mitäkin

Meidän perhe syksyllä 2014, kuvaaja Antti Haikola

Huhtikuussa 2015. Kuvaaja: Johanna Konu, Joko kuva


Tällainen on meidän, ihan(a) tavallinen perhe.

9/19/2015

Sadepäivä Vuosaaressa



Päätimme Pikku V:n kanssa (tai siis minä päätin pikku V:n puolesta...) viettää eilistä lakko perjantaita ystäväni luona Vuosaaressa. Haimme Aurinkolahden postista hänelle äitiyspakkauksen, jota sitten ihailimme yhdessä. Ihania pieniä vaatteita ja suloisia kuoseja! Pakkaus oli taas vähän muuttunut siitä, jonka me saimme pikku V:lle, koska mukaan oli lisätty ainakin kuumemittari ja kuolaliina. 

Vuosaareen ajellessa vettä satoi kaatamalla ja kyllä on pakko tunnustaa, että tällaisella säällä ajaessa aina vähän pelottaa. Ajatuksena oli tietenkin lähteä ajelemaan Vuosaareen ennen sadetta, mutta sade tietenkin kerkesi alkaa, ennenkuin sain meidät lähtö kuntoon. Perille kuitenkin päästiin sillä hetkellä sateettomaan Vuosaareen. Loppu päivä vietettiinkin sitten sisällä jutellen, naureskellen ja syöden. Päätimme yhdessä valmistaa ruokaa ja laiskoina päätimme paistaa vain kalapuikkoja. Kalapuikot nautimme perunan, kirsikkatomaattien ja patongin kera. Kunnon arjen gurmeeta, heh! Sinäänsä tämä oli minulle kyllä jonkin tasoista herkkua, koska välttelen arjessa syömästä asioita, joissa on vehnää tai sokeria PCO:n takia. Onneksi kuitenkin joskus voi syödä hyvää, esimerkiksi ihanaa vehnä patonkia, kunhan se ei ole jokapäiväistä. 

Ystävällämme on 4 kissaa, jotka pitävät silityksistä. Varsinkin mustavalkoinen Miro kissa tulee aina viereen siliteltäväksi. Pikku V tykkää selkeästi eläimistä, koska haluaisi aina päästä silittelemään ystäviemme eläimiä. Tänäänkin pikku V silitteli ystäväni kissoja ihan innoissaan ja konttaili niiden perässä ympäri asuntoa. Osa kissoista jopa antaa Pikku V:n silittää, eikä heti juokse karkuun. Itse olen ajatellut, että on Pikku V:n on hyvä olla tekemisissä eläinten kanssa, jotta osaa sitten kohdella niitä nätisti.

Kerkesinpä päivän aikana ottamaan jopa muutaman kuvan. Tällä kertaa kuvat on otettu kuitenkin vain kännykän kameralla, koska järkkäriä en jaksanut raahata mukana.


9/18/2015

Smiley Face


Tänään aamu alkoin näinkin hymyilevissä tunelmissa.... Joo ja ei, se ei ole clearbluen raskaustesti, valitettavasti. Kuitenkin minulle pienoinen ihme joka tapauksessa, nimittäin ovulaatio! Yksi raskautumisen edellytys. Minulle tämäkään ihme kun ei tapahdu joka kuukausi. 

Kaikki ne postauksen lukijat, joita lapsettomuushoidot ja raskautuminen ei kiinnosta, niin tiedoksi teille, että tämä postaus käsittelee juuri tätä aihetta.

Pelkäsin alku kuusta, että suurennettu Clomifen annos olisi saanut aikaiseksi ennenaikaisen ovulaation, koska kp 7-8 välisenä yönä minulla oli saman kaltaisia oireita, kuin silloin kun minulla on joskus ollut luomu ovulaatio. Keskiviikkona ultrassa selvisi kuitenkin, että ne kivut ovat kuitenkin olleet hoitoon liittyviä tuntemuksia. Hoidot ovat minulla aiheuttaneet joitakin sivuoireita, lähinnä alavatsa kipuja, silloin tällöin hikoilua ja mielen alavireyttä. Nämä oireet ovat pääsääntöisesti kuitenkin siedettävissä rajoissa, onneksi. Ultrassa siis näkyi yksi hyvän kokoinen johto folliikkeli ja toinen vähän pienempi. Kohdun limakalvo oli juuri oikeanlainen kierron vaiheeseen nähden. Ultrassa selvisi, että raskautuminen tässä kuussa olisi mahdollista, kunhan ovulaatio tapahtuisi. Jos ovulaatiota ei ensi maanantaihin mennessä olisi tullut, niin minun olisi pitänyt piikittää munasolu irtoamaan Ovitrelle irroituspiikillä. Nyt ovulaatio kuitenkin tuli luomuna, joten säästimme huimat 50 euroa. Mutta eihän tätä tietenkään rahassa mitata, vaikka kalliiksi tämä kukkarolle kuitenkin käy. Joten toivotaan parasta.

Tausta tämän kertaisessa lapsen yrittämisessä on seuraavanlainen:

Aloitimme yrittämisen kesäkuussa, jolloin kävin gynegologilla, joka ultrasi yhden hyvän kokoisen folliikkelin. Folliikkeli oli siis kasvanut ilman avusteisia menetelmiä ihan luomuna. Joskus voi käydä näinkin, mutta minulla se on satunnaista. Ovulaatio tapahtui itsestään ilman irrotuspistosta. Kierto ei tuottanut toivottua tulosta.

Heinäkuussa aloitimme yhdellä tabletilla Clomifenia kiertopäivinä 3-7. Ultrassa näkyi kaksi folliikkelia. Yksi johto folliikkeli ja toinen vähän pienempi. Ovulaatio tapahtui itsestään, ilman irrotuspistosta. Ovulaatiosta neljän päivän päästä aloitin Lugesteronin, eli keltarauhashormonin, annostuksella 1 tabletti 2 kertaa päivässä. Käytin Lugesteronia negatiiviseen raskaustestiin saakka, eli kierto ei tuottanut toivottua tulosta.

Elokuussa jatkoimme yhdellä tabletilla Clomifenia kiertopäivinä 3-7. Ultrassa näkyi yksi hieman kasvanut johtofolliikkeli, joka ei todennäköisesti kasvaisi tarpeeksi suureksi, jotta ovulaatio ja raskautuminen olisi mahdollinen. Mahdollisuus kuitenkin oli, että folliikkeli saattaisi kasvaa, joten luomu ovulaation puuttuessa ovulaatio aikaansaatiin Ovitrellella. Pistoksesta neljän päivän päästä aloitin Lugesteronin, annostuksella 1 tabletti 2 kertaa päivässä. Käytin Lugesteronia negatiiviseen raskaustestiin saakka, eli kierto ei tuottanut toivottua tulosta.

Nyt syyskuussa annosta kasvatettiin, eli otin 2 tablettia clomifenia kiertopäivinä 3-7. Ultrassa näkyi hyvän kokoinen johtofolliikkeli ja toinen pienempi. Tuloksen näkee sitten joskus tulevaisuudessa. Toiveet ovat korkealla, koska hirveän montaa kiertoahan näitä lääkkeitä ei voi käyttää putkeen.

Verikokeissa selvisi, että kilpirauhas arvoni oli viitearvojen sisäpuolella. Lääkärin mielestä arvot olivat kuitenkin liian korkeat hedelmällisessä iässä olevalle naiselle, joka yrittää raskautua, tai on raskaana. Hän määräsi minulle thyroxin reseptin pienellä annostuksella. Neljän viikon kuluttua täytyisi siis käydä kontrolli verikokeissa, että onko annostus liian pieni, vai sopiva.

Näillä mennään nyt sitten toistaiseksi. Hirveän pitkäänhän emme tätä toista lasta ole vielä yrittäneet, mutta koska elimistöni nyt on mikä on, niin pieni pelko taustalla kuitenkin kummittelee. Entäs jos hoidot (joita ei voi jatkaa rajattomasti) eivät tälläkertaa tuokaan sitä toivottua lopputulosta, toista lasta? Jollakin tasolla se koettu lapsettomuus ei täysin poistu minusta. Tällä kertaa sylini ei kuitenkaan ole täysin tyhjä, joten se on lohdullista. Viimeeksi pelot olivat samoja, mutta vielä ehkä pahempia, koska olin täysin lapseton ja yksi keskenmenokin kummitteli taustalla. Eräs ystäväni totesi, että muista Hoo, että susta ei koskaan enää tule täysin lapsetonta. Viisaita sanoja, ei tulekaan, mutta tämä tämän hetkinen tila taitaa olla sitä sekundääristä lapsettomuutta. Mehän emme siis koko aikana ole käyttäneet mitään ehkäisyä, joten raskauden mahdollisuus olisi tältä osin kokoajan ollut. Ilman hoitoja minun PCO diagnoosilla kuitenkin mahdollisuus raskautumiseen ei ole kovin kummoinen. Munasolut eivät kasva, tai irtoa, kuin vain joskus satunnaisesti. On se lapsen saaminen kyllä maailman suurin ihme! 

Pienen ihmeen ihanat pienet varpaat.


Elämä on lahja ja lapsi on ihme, jota kaikille ei ole toiveista ja yrityksistä huolimatta suotu. Muistakaa te, kenellä lapsia on halata ja suukotella kaikkia pieniä ihmeitänne!

9/17/2015

Kauniiden kynsien metsästys


Syksystä 2008 lähtien minulla oli geeli kynnet, joita kävin säännöllisesti huollattamassa. Lopulta hankin itselleni kaikki tarvikkkeet ja uunin ja aloin tehdä niitä itse itselleni. Tämä tuli pitkässä juoksussa paljon edullisemmaksi, kuin käynti kynsihuollossa kuukausittain. Kun makasin raskaus aikana Naistenklinikalla, jossa kynsiä ei saanut laitattaa, niin kynnet luonnollisesti kasvoivat pois. Pikku V:n syntymän jälkeen olen kerennyt laittaa geelit itselleni vain kerran, koska itselle tekeminen on niin hidasta ja työlästä. Olenkin toistaiseksi tyytynyt käyttämään kynsilakkoja, joista en koskaan ennen niin perustanut. En oikein vieläkään ole mikään kynsilakkojen suuri fani, mutta kun aikaa geelien tekoon ei ole tarpeeksi, niin saa kynsilakat ajaa asiansa. Pidän kauniista kynsistä ja yritänkin laittaa niitä aina kun on tarpeeksi aikaa. Yritän myös löytää erilaisia kynsilakkoja ja tarvikkeita, millä pystyisi tekemään hienoja kynsiä. Enkä pistä pahakseni, jos niiden tuotteiden laittaminen ja käyttäminen on helppoa ja nopeaa. Tietenkin toivoisin että laittamani kynnet pysyisivät mahdollisimman pitkään siisteinä. Se hyvä puoli geeli kynsissä oli, että ne kestivät hyvän näköisinä useita viikkoja, kun taas mitkään kynsilakat eivät kykene samaan. Joten tavoitteeni onkin löytää sellaisia tapoja laittaa kynsiä kynsilakalla, että ne kestävät kauniina mahdollisimman pitkään. 

Eilen kauppa reissulla löysin testattavaksi kaksi tuotetta Fing'rs French Pen ja Essencen Gel-look päällyslakan. Tietenkin eilen illalla tuotteita oli ihan pakko päästä testaamaan, joten tein itselleni ranskalaisen manikyyrin.

  


Ranskalainen manikyyri Hoo:n tapaan

 

Käyttämäni tuotteet

Käytin kynsien laittamiseen seuraavia tuotteita: Maybelline Express remover kynsilakan poisto ainetta, Kone Helsingin kynsilakkaa (sävy nro. 308), Fing'rs French Peniä, Essencen Gel-look päällyslakkaa. Lisäksi minulla oli tietenkin käytössä kynsiviila, kynsiahojen työntäjä ja tuki sormelle. Aloitin viilaamalla kynnet ja työntelemällä kynsinauhat varovasti pois tieltä.


Laitoin ensimmäiseksi kaksi kerrosta Kone Helsingin kynsilakkaa. Ensin ajattelin, että yksi kerros riittäisi, mutta lopulta päädyin onneksi laittamaan toisenkin kerroksen. Lakka on sen verran läpinäkyvää, että sen sävy tuli selkeästi paremmin esiin toisen kerroksen jälkeen. Annoin lakan kuivua hyvin ennen seuraavaa vaihetta.


Seuraavaksi piirsin Fing'rs French Penillä kynsiin ranskalaisen kärjen. Kynän kärki oli hyvin tussimainen ja aluksi kärkeä piti painaa paperia vasten, jotta ainetta valui kynän sisältä kärkkeen. Kynän valkoinen aine oli hyvin löysää, vähän maitomaista, joten se levittyi hyvin kynnelle. Hetken aikaa kynttä kuitenkin kannatti pitää paikoillaan, jotta maitomainen aine ei lähtenyt valumaan kynnen toiseen reunaan (huomioitava varsinkin peukalon kynnessä, kun lakkasi muita kynsiä). Aine kuivui suhteellisen nopeasti, joten sitä pystyi laittamaan toisenkin kerroksen, ilman pitkää odottelua, jos oli tarvis.  Tarkkuutta aineen levittäminen kynällä vaatii, mutta selkeästi tällä kynällä ranskalaisen teko oli helpompaa, kuin ihan tavallisella kynsilakalla ja teippi virityksillä. Annoin aineen kuivua kunnolla ennen päällyslakkaa.

Essence Gel-look päällyslakka oli toinen kokeilussani olevista tuotteista.  Essencen Gel-look lakan olisi ilmeisesti tarkoitus antaa geelimäistä ilmettä kynsille, mutta itse geelikynsiä monta vuotta pitäneenä ja tehneenä tämän kynsilakan geeli efekti oli mielestäni suhteellisen mitään sanomaton. Päällyslakkana ihan hyvä ja toimiva perus lakka, mutta jos geelikynsien tuntumaa haluaa, niin ehkä tämä ei ole paras valinta siihen. Lakka antoi kynsille kauniin kiillon, joten aion käyttää lakkaa päällyslakkanani jatkossakin. Lopputulos näyttää tältä.


Kynsistä tuli näillä tuotteilla mielestäni ihan kiva näköiset ja sunteellisen siistit. Mielestäni molemmat kokeilussa olevat tuotteet olivat suhteellisen helppoja käyttää ja muutenkin ihan käyttökelpoisia. Voinkin kokeilun jälkeen suositella niitä muillekin käyttöön.